Lue uutinen mobiilisivustolla

Siemenrahoituksen syvä uni

2.10.2003 08:56 Riskirahoitusheilurin liike on ollut äärimmäistä: vuosina 1997-2000 rahoitettiin käytännössä mitä tahansa ict:tä liippaavaa, josta oli kirjoitettu puolijärkevä bisnesplan (eikä kunnon planiakaan aina vaadittu), kun nyt taas (ensi)sijoituksen saaminen vaatii käytännössä usean miljoonan euron liikevaihtoa ja kolmea peräkkäistä kannattavaa vuosineljännestä.

Tilastonikkarit väittävät, että Suomessa tehdään kaikesta huolimatta enemmän siemensijoituksia kuin keskimäärin muualla Euroopassa.

Tämä voi olla totta, mutta tilastot ovat harhaisia, ainakin ict-segmentissä, sillä ict-sijoituksia on todella vähän ja merkittävä osa viimeaikaisista tilastoiduista siemensijoituksistakin on ollut jatkosijoituksia, ei ensisijoituksia.

Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) viimeisimmän Venture-tiedotteen mukaan syksyllä 2002 - keväällä 2003 tehtiin vain kaksi ict-siemensijoitusta. Tämän jälkeiseltä ajalta ei ole vielä valmiita tilastoja, mutta epäformaalissa seurannassa silmiin on sattunut vain yksi uusi tällainen sijoitus.

Jos saldo siis on kolme siemensijoitusta vuoden aikana koko toimialalle, on perusteltua puhua kriisistä, väittivät historialliset tilastot mitä tahansa.

Kolme uutta sijoitusta vuodessa on pelottava luku: tätä vauhtia teknologinen kilpailukykymme rapistuu entisestään, kun menetämme kokonaisen yrityssukupolven.

Yleistä käsien levittelyä

Valveutuneet sijoittajat myöntävät itsekin tilanteen vaarallisuuden, mutta he levittelevät käsiään: siemenvaiheeseen ei kannata sijoittaa.

Tämä on valitettavasti totta, sillä Euroopan pääomasijoitusyhdistyksen (EVCA) tilastojen mukaan siemenvaiheen sijoitusten tuotto on selvästi huonompi kuin myöhäisemmän vaiheen sijoitusten. Suomessa tilanne on vielä murheellisempi: siemensijoitusten tuotto ei ole surkea vaan negatiivinen.

Tilanne on nurinkurinen – siemenvaiheeseen ei kannata sijoittaa, mutta ilman siemensijoituksia ei synny kypsemmän vaiheen yrityksiä, joihin sijoittaminen tuottaa paremmin. Mieleen nousee kuva toisiaan jahtaavasta munasta ja kanasta.

Ratkaisua on epärealistista etsiä yksittäisten pääomasijoittajien suunnalta. Yksikään niistä ei halua eikä edes voi lähteä yksin ratkaisemaan ongelmaa; yksityisten pääomasijoittajien ainoa tehtävä on tahkota tuottoa rahastojensa nykyisille sijoittajilleen eikä yhteiskunnallisen tai taloudellisen rakenneongelman ratkaiseminen ole osa tätä tehtävää.

Puhtaasti julkiseen rahaan perustuva siemensijoitustoiminta ei sekään ole mielekäs ratkaisu. Julkista rahoitusta hyville hankkeille on jo nyt saatavilla kohtuullisen runsaasti: Tekes, TE-keskukset ja muutkin instanssit (luukkujen määrä on tosin vieläkin välillä hämmentävän suuri) jakavat rahoitusta erilaisiin kehityshankkeisiin, mutta tämä rahoitus ei yksin riitä eikä se saakaan riittää. Julkinen raha, jolla ei ole selvää tuottovaatimusta, johtaa helposti epätehokkuuksiin ja epäoptimaaliseen toimintaan.

Neljän kopla

Siemenvaiheen sijoitusten huono tuotto johtuu pitkälti neljästä perusongelmasta:

1. Siemenvaiheen yrityksissä riskit ovat vielä tavallistakin suuremmat ja pienen sijoituksen tehneen siemensijoittajan mahdollisuudet vaikuttaa yritysten kehittymiseen ovat huonot.

2. Siemensijoitusten palautuminen kestää pitkään ja siemensijoittajia kohdellaan jatkosijoituksissa kuin vieraan talon sikaa – jatkokierrosten raha dilutoi siemenrahan usein melkein arvottomaksi.

3. Siemensijoitukset ovat pieniä, mutta niiden tekeminen on käytännössä lähes yhtä aikaavievää kuin suurempienkin sijoitusten – niinpä suhteelliset transaktiokustannukset ovat erittäin suuret.

4. Pienten siemensijoitusrahaston tuottamat hallinnointipalkkiot ovat liian pieniä, jotta hallinnointiyhtiöihin voisi rakentaa kovaa osaamista.

Mielekkään siemensijoitusmallin on siis ratkaistava ainakin nämä neljä haastetta.

Ei sentään astrofysiikkaa

Ratkaisuja on hahmotettu monella taholla ja joltinenkin konsensus vallitsee siitä, että ongelmat ovat ratkaistavissa - jopa ilman tohtoraattia astrofysiikassa.

Suurta riskiä voidaan hallita liittämällä siemensijoituksiin vahva operatiivinen kehityspanos, jonka avulla voidaan ohjata yrityksen kehitystä oikeaan suuntaan ja parantaa kontrollia. Kehitystyö tarjoaa myös ratkaisun pieniin hallinnointipalkkioihin, sillä työstä voi ja tuleekin veloittaa kohdeyrityksiä.

Tällaisesta rahan ja palveluiden kytkykaupasta ei yleensä pidetä, vaan se nähdään usein miltei hämäräbisneksenä, mutta jos palvelut ovat systemaattisia ja laadukkaita ja vievät yrityksen kehitystä oikeaan suuntaan, malli toimii (tästä on maailmalla useita hyviä esimerkkejä).

Pitkää exit-aikaa ja siemensijoitusten huonoa asemaa voi korjata instrumentointimalleilla, joilla pääomien palautumista nopeutetaan ja siirrytään puhtaista equity-sijoituksista ainakin osittaisiin lainamalleihin, joissa siemenkierroksella sijoitettu pääoma palautetaan joko kokonaan tai osittain sijoittajalle seuraavan sijoituskierroksen yhteydessä.

Tämä ei välttämättä viehätä jatkosijoittajia, mutta ajatuksen hyväksyminen on yksi kestävän siemensijoittamisen kulmakiviä.

Korkeat transaktiokustannukset voidaan ratkaista sijoitusinstrumenttien vakioinnilla ja dealflow:n käsittelyn tehostamisella sekä toimimisella ympäristössä, jossa on synergisiä pelaajia hoitamassa ainakin osan potentiaalisten yritysten seulonnasta.

Lisäksi jos siemensijoittaja nähdään aitona lisäarvopartnerina, myöhäisemmän vaiheen sijoittajilla on intressi syöttää tälle kvalifioitua, mutta vielä liian varhaisessa vaiheessa olevaa dealflow:ta.

Paperilta käytäntöön

Ainakin paperilla toimivan siemensijoitusrahaston rakentaminen on siis mahdollista; se olisi vain saatava käytäntöön. Ongelma on etenkin yksityisen rahan saaminen siemensijoitusrahastoon – paperilla toimivan uuden mallin todellisesta toimivuudesta ei ole vielä todistusaineistoa Suomessa, joten jäljet pelottavat.

Tämän esteen ylittämiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen rahan yhdistelmään perustuvaa rahastoa, jolle voidaan rakennetaan riski/tuotto-malli, joka on yksityiselle rahalle riittävän houkutteleva.

Tehdyt selvitykset osoittavat, että yksityisiltä sijoittajilta ei saa poistaa riskiä, sillä tämä ohjaa rahaston toimintaa väärin. Tehokkaampaa on sen sijaan tuoton jakaminen yksityistä pääomaa suosivasti.

Tämän lisäksi etenkin nykyisessä, riskiä karttavassa ilmapiirissä yksityisen rahan riskin leikkaaminen (ei siis poistaminen) on myös tarpeen.

Käytännössä tämä tarkoittaa rahastoa, jossa on sekä yksityistä että julkista pääomaa, mutta yksityiselle rahalle tarjotaan ensisijainen takuutuotto. Lisäksi riskiä voidaan leikata esimerkiksi valtiontakauksen avulla (minkä lainapohjainen instrumentointi mahdollistaa).

Julkisen rahan sijoittaminen ehdoilla, jotka ovat huonommat kuin yksityisellä rahalla, voi olla poliittisesti epäkorrektia. Tämä on kuitenkin tarpeen, jotta siemenrahoituskriisi saadaan ratkaistua.

Lisäksi on muistettava, että koko malli on tuottoon tähtäävä ja toimiessaan se tuo myös julkiselle rahalle kunnon tuoton – ja on ict-yrittäjyyden kannalta merkittävä piristysruiske, jonka pitäisi ainakin julkisuudessa näkyneiden lausuntojen perusteella olla lähellä jopa nykyisen hallituksemme sydäntä.

Jussi Mononen toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Tutkinta valmis: Aueria epäillään raskaista rikoksista

• Maailman parhaat lehtikuvat palkittiin – katso kuvakooste
• Väyrysen matkakuluista ilmiriita keskustassa
• Karjalaisen päätoimittaja: Harkitkaa sotilaspassien palautusta
• Piraattisopimuksen vastaisiin mielenosoituksiin odotetaan tuhansia