Aika röyhkeää skeidaa. Kukapa ei haluaisi omistaa tuotetta josta on maksanut? Pitääkö sitä alkaa vuokraamaan kaikkea muutakin, ja mitään ei saa omistaa? Kuulostaa aika kommunistiselta ajatustavalta. Tällä menolla hengittämistäkin aletaan rajoittaa erillisiin litramääriin.

Juu, varmasti levy-yhtiöiden mielestä musiikin ja muun sisällön omistaminen onkin "vanhanaikaista". Onhan se hienoa, että kuluttaja maksaa saman hinnan, mutta saakin vain levy-yhtiön tai muun tahon määrittelemän rajoitetun käyttöoikeuden, jonka he voivat koska tahansa lopettaa. Varsinainen ahneuden ylistys.

Ja kysehän nimenomaan ei ole kommunismista, vaan mitä puhtaimmasta kapitalismistä.

Tekijänoikeuksissa on aina kyse monopoleista. Monopolit ovat sitä, miksi kapitalistiset markkinat degeneroituvat ajan kanssa oman onnensa nojaan jätettynä ja mistä kommarit suoraan aloittavat.

Todellakin; sehän on ollut mediateollisuuden unelmana kaiken aikaa: rahastaa samasta sisällöstä aina uudelleen ja uudelleen. Siihenhän "omistaminen" ei ajatuksena sovi...

On vaikea tietää, miten ihmiset tulevina vuosina asian kokevat, mutta ainakin tällä hetkellä esim. musiikkiharrastuksessa on paljon myös tiettyä keräilyn meininkiä. Fyysisessä levyssä on oma fiiliksensä sen lisäksi, että se nykyisellään soikin vielä tiukasti säästöpakattuja "latauksia" paremmin.

Musateollisuus sotkee tällä hetkellä pahasti kaksi asiaa. Satunnaisen taustamusiikin käytön ja vakavamman harrastuksen. Tuollaiset "vuokrausmallit" sopivat kenties sille porukalle, joka on aina kuunnellut lähinnä radiota, eikä ole suuremmin levyjä ostellut. Heitä on paljon - ja heiltä halutaan nyt rahaa. Mutta musiikin harrastajan tarpeet ovat täysin erilaiset, ja palvelujen täytyy kunnioittaa näitä tarpeita.

iTunes Plus palvelu on esimerkki siitä, että jälkimmäisen ryhmän palveleminen paremmalla laadulla ja DRM-vapaudella kannattaa. Itse en iTunesista muuta kuin "Plus" musiikkia suostukaan enää ostamaan. Toisaalta, ostan sitä varsin paljon. Odotan silti palvelun vielä paranevan: häviötön pakkaus ja levyjen sanoitukset, yms. taustatiedot kiinnostavat kaltaistani harrastajaa, vaikkakaan eivät ns. "suurta yleisöä".

Ironista on vain se, ettei tuo "suuri yleisö", vaikka suuri onkin, ole halukas maksamaan musiikista. Heille musiikki ei vain merkitse kovinkaan paljon. Harrastajia on selvästi vähemmän, mutta heille musiikki on tärkeää - ja he ovat valmiita maksamaan paljonkin hyvästä palvelusta. Tarvitaankin jatkossa kaksi eri palvelumallia näille erilaisille yleisöille.

Laajennetaan se samantien niihin levy-yhtiöihin. On vanhanaikaista omistaa musiikkia, joten hekin voisivat vuokrata tuotteen aina muusikolta. Kun asiakas tilaa biisiin yritykseltä, se laittaa lisenssipyynnön taiteilijalle... Kuulostaa toimivalta ratkaisulta.