Lue uutinen mobiilisivustolla

Tietokoneiden tarve päiväkodeissa herättää keskustelua

14.5.2003 14:58 Päiväkodeille hankitaan yhä useammin tietokoneita ohjelmistoineen lasten käyttöön. Hankintojen tärkeyttä ja hyödyllisyyttä lapsille perustellaan vetoamalla tutkimuksiin, mutta osa tutkijoista ja kasvattajista on täysin toista mieltä; heidän mielestään tietokoneista on lapsille jopa haittaa.

Näkyvimmin päiväkotien tietokoneistamisesta on vastannut IBM Corporation. Vain lahjoitusteitse saatavilla olevat erikoisvalmisteiset KidSmart-koneet kuuluvat IBM:n maailmanlaajuiseen, vuodesta 1998 toimineeseen KidSmart- ohjelmaan.

Erityisesti 3-6 -vuotiaiden lasten käyttöön suunniteltuja tietokoneita on tähän mennessä lahjoitettu 7 000 kappaletta. Tavoitteena on, että vuoteen 2005 mennessä lahjoitettujen koneiden määrä olisi yli 20 000.

KidSmart-koneisiin asennetut ohjelmistot ovat yhdysvaltalaisen Riverdeep/Edmarkin tuottamia. Ohjelmistoja on käännetty myös suomenkielelle.

Kidsmart-projektin tarkoituksena on mahdollistaa tietokoneen käyttö myös niille lapsille, joilla ei ole kotona mahdollisuutta käyttää tietokonetta. Näin lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet tutustua tietokoneeseen.

Suomessa ohjelma on toteutettu yhteistyössä Helsingin kaupungin päivähoidosta vastaavien tahojen kanssa. Päiväkodit ovat itse voineet anoa konetta ja ne on annettu sellaisille päiväkodeille, jotka ovat konetta pyytäneet ja jotka ovat halunneet panostaa myös henkilökunnan koulutukseen.

Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta laitteita voidaan hyödyntää leikeissä ja opetuksessa oikealla tavalla.

Syyt lahjoitukseen

- Tietokone on nykyään osa ihmisten arkipäivää siinä missä muutkin mediat, lelut tai tekniset laitteet, Suomen IBM:n toimitusjohtaja Pyry Lautsuo toteaa.

- Mielestäni lapsille tehdään melkoinen karhunpalvelus, mikäli heille ei tarjota jo lapsena mahdollisuutta omaksua perustaitoja niiden käytöstä. Tietokone ei ole itsetarkoitus vaan väline siinä missä kirjat, filmit tai piirustuspaperikin, hän perustelee.

Samalla kannalla on Ritva Huhtinen, joka toimii vs. päivähoitoalueen päällikkönä Helsingin kaupungilla.

- Tämän päivän lapset elävät tietoyhteiskunnassa. He näkevät tietotekniikkaa ja käyttävät tekniikkaa päivittäin - esimerkkinä videot, television kaukosäädin, kaupan vaa?at jne. Tulisikin miettiä minkälaisessa yhteiskunnassa lapsi elää aikuisena ja mitä taitoja hän tarvitsee. Tietotulvassa lapsi tarvitsee ajattelunvälineitä, ongelmanratkaisutaitoja ja sosiaalisia taitoja, hän korostaa.

Helsingin kaupungin päivähoidon johtaja Pirjo-Liisa Svärd toteaa lahjoituksen otetun vastaan perusteellisen harkinnan jälkeen. Kaupungin päivähoidon kasvattajista koostuva asiantuntijaryhmä, joka on jo joitakin vuosia arvioinut tietokonetta pedagogiikan välineenä, arvioi lahjoituksen nimenomaan pienten lasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimisen näkökulmasta ja päätyi siihen, että lahjoitusta voidaan hyödyntää tähän tarkoitukseen.

Käyttöön liittyy myös seuranta ja arviointi niissä 20 päiväkodissa, joissa tietokoneet ovat. Erityisopetuksen välineenä tietokoneita ja täsmäsuunniteltuja ohjelmia on päivähoidossa käytetty jo pitkään myönteisin kokemuksin.

Skepsis ry:n entinen puheenjohtaja, nykyisin Brysselissä toimiva konsultti Lauri Gröhn on jyrkästi eri mieltä. Hänen mielestään tietokone on mainio tapa harjoituttaa ehdollistumista.

- Hyvää tarkoittavat hölmöt vapautuvat siitä syyllisyydestä, jonka aiheuttaa se, ettei lapsille ole tarpeeksi aikaa. Byrokraatit jopa näkevät tässä mahdollisuuden vähentää työvoimaa päiväkodeissa.

- Lapset kyllä viihtyvät tietokoneen jakamien "namujen" parissa ja ovat pois tieltä, mutta mitä lapsuudenmuistoja tuollaisille lapsille jää "leikeistä"? Jos ei "tottele" ei saa "namuja". Koirakoulu parhaimmillaan! Mieleeni tulee häkki, jossa on rotta, jota palkitaan kun se tekee oikean tempun, Gröhn tokaisee.

Vaikeaa saada tietoa

Yritimme saada käsiimme asiaan liittyviä tutkimuksia ja haastatella suomalaisia asiantuntijoita, mutta se osoittautui vaikeaksi. Yksikään kriittisesti suhtautuvista suomalaistutkijoista ei halunnut esiintyä nimellään, koska ?asiasta ei voi esittää eriäviä mielipiteitä, se ei kuulu nykyiseen muotiin?.

Osa vastaajista kertoi suoraan, että kyse on rahasta. Tutkimuksia ja tutkimuslaitoksia rahoittavat usein suuryritykset ja ohjelmistovalmistajat, joiden myöntämiä tutkimusrahoja tarvitaan muillakin alueilla.

Muutamat vastaajat pitivät lahjoituksia lähinnä piilomarkkinointina, jota kohdistetaan lapsiin, ja pyysivät tutustumaan näistä kertoviin tutkimuksiin. Heidän mukaansa kyseessä on miljardibisnes, jolloin asiakkaiksi hankitaan yhä nuorempia lapsia.

Pyry Lautsuon mukaan tietokoneiden käyttöä päivähoidossa ja esiopetuksessa on tutkittu muun muassa Cambridgen yliopistossa ja tutkimukset ovat osoittaneet tietokoneiden olevan avuksi myös pienten lasten oppimisessa.

Löysimme otteen tuosta tutkimuksesta, jonka mukaan "KidSmart-ohjelmassa mukana olleiden päiväkotien tietoteknisten taitojen kehityksessä on havaittu merkittäviä parannuksia jo vuoden kuluttua ohjelman alkamisesta."

- Pitsinnypläystaitojenkin kehityksestä voitaisiin havaita parantumisen merkkejä vuoden kuluttua opettamisen alkamisesta. Olisi syytä antaa vanhemmille päätäntävalta lastensa tietokoneen käytöstä, koska muilla ei siihen resursseja ole, Gröhn huomauttaa.

- Karmeinta on, että lapsetkin on asetettu testipenkkiin. Jo nyt on riittävästi tutkimustietoa siitä, että tietokoneet ovat jopa ala-asteella enemmän haitaksi kuin hyödyksi, saati sitten päiväkodeissa, hän väittää.

Haittaa psyyken kehitykselle

Amerikkalainen kasvatuspsykologi, tohtori Jane Healy on sitä mieltä, että tietokoneet voivat ehkäistä lapsen mielen/psyykkeen tervettä kehitystä, alentaa tarkkaavaisuutta ja olla esteenä kielellisten taitojen kehitykselle sen sijaan, että edistettäisiin lasten tietoja/tietoisuutta.

Vanhemmat, jotka tuntevat syyllisyyttä siitä, etteivät osta lapsilleen tietokonetta ja kalliita "opetusohjelmistoja" voivat siis olla helpottuneita?

Healy korostaa, että vanhempien tulisi rajoittaa lastensa tietokoneella viettämää aikaa ja tv:n katsomista. Mieluummin kuin elämällä "haasteettomassa ja kaksiulotteisessa maailmassa" lasten tulisi olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Healy myös tuomitsee "teknologiakiipijöiden" tavanomaisen viisauden, jonka mukaan jokaisella lapsella tulisi olla tietokone kotona ja koulussa. Tutkimusten mukaan alle seitsemänvuotiaille lapsille tietokoneet ovat tarpeettomia.

Samaa mieltä on yhdysvaltalainen Langdon Winner, joka opettaa Rensselaer Polytechnic Institutessa New Yorkin osavaltiossa teknologian yhteiskunnallista puolta ja on tunnettu luennoitsija ympäri maailmaa.

Hän pitää valitettavana vanhempien asennetta, jossa lasten on hyvin varhain saatava tietokoneet, koska heidän täytyy tulla sinuiksi sellaisen teknologian kanssa.

Winnerin mukaan lapset on syytä pitää loitolla tietokoneesta ennen kymmenettä ikävuotta, koska minkään todellisen tutkimuksen mukaan tähän ei ole mitään aihetta ja kaikki nykyisin kertyneet tiedot ovat tätä vastaan.

Winnerin mukaan koneiden hankkiminen lastentarhoihin ei perustu mihinkään uuteen kasvatusfilosofiaan, joka näkisi niiden edistävän oppimista. Halu tuoda tietokoneet osaksi kasvatusta perustuu pelkoon siitä, että lapset voivat jäädä jälkeen muista. Hän ihmettelee miksi kukaan ei ajattele mitä lapsi tarvitsee, vaan ajatellaan mitä aikuiset luulevat lasten tarvitsevan.

Hän myös ihmettelee eurooppalaisten halua matkia ja tuoda kritiikittömästi Yhdysvaltojen mittapuun mukaan tehdyt pakettiratkaisut niitä lainkaan tutkimatta eurooppalaiseen kulttuuriin.

Eräänä pahimpana esimerkkinä hän pitää Rye Collegessa Watfordissa meneviä kursseja 18-kuukautisille imeväisille, jolloin opetuksessa käytetään hyvin nuorille suunnattuja ohjelmia. He oppivat muotoja, värejä ja yksinkertaisia sanoja.

Kaksivuotiaina lapset aloittavat ohjelmien käytön- ja kielenopettelun. Mikä on kulttuuria Yhdysvalloissa, ei ole sitä välttämättä Euroopassa.

Mielipiteet hajoavat

Lastentarhaopettajaliiton järjestösihteeri Harri Myllynen kertoo, että työntekijöiden keskuudessa on ollut puhetta saada aikaan tietokoneista vapaa vyöhyke päiväkodeille, koska useat lastentarhaopettajat eivät pidä lasten altistamista tietokoneille suotavana, eikä heillä ole riittävää koulutusta opettaa lapsia.

Myllysen mielestä tietokoneet ovat osin osoittautuneet hyväksi erityistä tukea tarvitseville lapsille, kuten dysfaatikoille, aistivammaisille tai liikuntarajoitteisille. Tällöin työskentelyn pitäisi tapahtua rauhallisessa ympäristössä ammattikasvattajan avulla.

Tietokoneet olisi saatava omaan rauhalliseen pisteeseensä, mieluummin omaan huoneeseensa, hän toteaa, mutta se on suurelta osin mahdotonta. Yksi lapsi tekee koneella leikkiä ja opettelee, ja kymmenen katselee ja meluaa ympärillä. Tämä on nykypäivää.

Monet päiväkodeissa työskentelevät kokevat vääräksi, että lapset istutetaan tarhassa tietokoneen viereen sen sijaan, että he askartelisivat tai leikkisivät muita leikkejä. Monen työntekijän mielestä koneet voisi myydä ja saaduilla rahoilla hankkia lapsille tärkeämpiä harrastusvälineitä.

Ritva Huhtisen mielestä tällaisesta väitteestä paistaa läpi käsitys tietokoneista "sähköisenä lapsen vahtina" eli samaa keskustelua käytiin videoiden yleistyessä. Jos tietokone on väline muiden välineiden joukossa ja lapsilla mahdollisuus käyttää tietokonetta kuten piirustusvälineitä, saksia ja askartelumateriaalia, tietokone on vain yksi mahdollisuus toteuttaa omia ajatuksiaan.

- Totta on että tietokoneen tulo päiväkotiin ilman arvokeskustelua - että mietitään miksi tai mitä varten se on olemassa - virittää kysymyksen kaltaisen näkemyksen. Henkilökunnan koulutuksella on myös suuri merkitys miten tietokoneita päiväkodeissa käytetään, Huhtinen korostaa.

Keskitytäänkö vääriin asioihin?

Harri Myllysen mukaan Helsingin päiväkotiverkkoa supistetaan, joka tarkoittaa, että kodin ja päiväkodin välinen matka pidentyy ja tulevaisuudessa ryhmäkoot tulevat suurenemaan. Tämä tuottaa vaikeuksia rauhallisen ympäristön luomisessa tietokoneiden käyttämiseen.

Toisaalta tarvikemäärärahat ovat minimaaliset. Puutetta on jopa hyvistä piirustusvälineistä, joskin etusija on annettava lapsen muunlaiselle kehittämiselle, kuten yhdessäololle, leikeille, ja muulle oppimiselle.

Nimettömänä esiintyvä lastentarhanopettaja A.V. on samaa mieltä. Hän toteaa, ettei aika riitä siihen, että päiväkodin kaikille lapsille suotaisiin yhtäläisesti aikaa tietokoneen parissa. Osa lapsista ei edes halua käyttää konetta.

Hänen mukaansa lasten riidat ja itkut ovat lisääntyneet, koska kaikki eivät ole samanarvoisia suhteessa tietokoneeseen. Perheiden lisääntyneet ongelmat ja lasten kasvava turvattomuus eivät myöskään puolla sitä, että noin nuoret lapset istutetaan tietokoneiden viereen.

Pirjo-Liisa Svärdin mielestä päiväkotien henkilökunnan tietämystä tietokoneiden pedagogisesta käytöstä pyritään jatkuvasti lisäämään, koska koneita tulee päiväkoteihin myös yksityisinä lahjoituksina eivätkä ohjelmat välttämättä ole suunniteltuja pienten lasten tarpeisiin. Näin ollen lasten vanhempien ja päiväkotien henkilökunnan varauksellista ja kriittistä suhtautumista voi pitää hyvänä asiana.

Ritva Huhtisen mukaan Helsingin päiväkodeilla ei ole puutetta tarvikkeiden hankintaan käytettävästä rahasta. Lehdistössä käyty keskustelu päivähoidon säästöistä johtuu siitä, että lapsimäärät ovat vähentyneet ja palveluita kohdennetaan vastaamaan tarvetta. Säästötoimenpiteitä etsitään tarkistamalla palvelujen tuottamista muun muassa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Kehityttävä monipuolisesti

Professori Kirsti Lonka Karoliinisesta Instituutista Tukholmasta toteaa olevan tärkeää, että lapset saavat kehittyä mahdollisimman monipuolisesti. Päiväkodissa tärkein työväline on lasten vapaa leikki. Tämä edistää luovuutta, yhteistyökykyä ja oppimista yleisemminkin.

- En kuitenkaan näe tietokoneiden käyttöä vastakkaisena asiana lasten leikille. Parhaimmillaan ne voivat olla yksi leikkimis- ja oppimisväline muiden joukossa. Tasa-arvon nimissä on tärkeää, että sellaisetkin lapset joiden kotona ei ole tietokonetta, saavat mahdollisuuden tutustua siihen, hän huomauttaa.

Professori Erkki Olkinuoran tutkimuksissa on käynyt ilmi, että internetin ja tietokoneen saatavuus kotona ennustaa myöhempää hakeutumista korkeampiin opintoihin. Se on osa lasten kulttuuripääomaa.

- Rohkenenpa epäillä, että Olkinuora on oikaissut korrelaatiot kausaliteeteiksi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että tietokonelapsilla on monia vaikeuksia korkeakouluvaiheessa, Lauri Gröhn väittää.

Lonkan omat lapset ovat käyttäneen tietokonetta ja lapsille sopivia ohjelmia jo kolmivuotiaina, sekä kotona että päiväkodissa.

- En mitenkään ole nähnyt tätä haitalliseksi heidän kehitykselleen, hän huomauttaa.

- Ulkoleikit ja liikunta ovat erittäin tärkeitä lapsille. Tarvittaessa tietokoneaikaa tulee rajata, mikäli se vie aikaa näiltä tärkeiltä aktiviteeteilta. En kuitenkaan usko, että päiväkodin pihalla räntäsateessa ja pimeässä rämpiminen on sen kehittävämpää kuin lapsille varta vasten suunnitellut tietokoneohjelmat, jotka ovat usein hauskoja, aktivoivia ja mielikuvitusta stimuloivia, Lonka pohtii.

Gröhnin mielestä kaikki edut ovat niiden lasten puolella, joita ei istuteta tietokoneen ääreen.

- Lasten vanhemmille uskotellaan, että tietokoneet kouluissa ja kotona antavat parhaat eväät tulevaisuudelle ja mitä aikaisemmin aloitetaan sitä parempi. Kuitenkin asia on juuri päinvastoin. Tietokoneiden varhaiskäyttö ei ole edes yritysten kannalta järkevää, koska tuloksena on aikuisia, joiden lapsuuden kehitysvaiheita tietokoneet ovat häirinneet. Nyt tietokoneiden myyntiä kasvatetaan ja päiväkodit täyttyvät tarpeettomasta romusta, samalla kun kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja kurjistetaan, Gröhn hehkuttaa.

Hänen mielestään yksi karmeimmista tietoyhteiskunnan myyntiargumenteista on, että tietokoneiden massakäyttöönotolla estetään eriarvoistuminen.

- Onnellisia ovat ne lapset, joita ei liian varhain tylsistetä tietokoneiden turhalla käytöllä. Onnellisia ovat ne lapset jotka osaavat muutakin kuin orjalliseen tietokoneen käyttämiseen liittyviä "reseptejä". Onnellisia ovat ne lapset, joita ei lahjota tietokonepeleillä, vaan jotka nauttivat oppimisesta, kyselemisestä, jopa kyseenalaistamisesta, hän sanoo.

Perusteita hankinnoille

Päiväkotilasten äidin, Eeva Rantasen mukaan hänen viisivuotias poikansa saapui päiväkodista kotiin ja halusi tietokoneen. Pojan perustelut olivat, että saisi ?leikata ja liimata kangasta? kuten päiväkodin tietokoneella tehdään. Tavalliset sakset ja Erikeeper-pullo eivät kelvanneet.

Päiväkotilapsen isä, Erkki Lehto valittaa sitä, että hänen poikansa käy kylässä ?tarhaystäviensä? luona, jolloin aika kuluu tietokonepelien kanssa. Hänen mukaansa useat vanhemmat ovat kyllästyneitä lasten vaatimuksiin tietokoneen hankinnasta, koska kaikilla ei siihen edes ole varaa. Hän on asiasta keskustellut muiden yksinhuoltajien kanssa ja useissa perheissä on riidanaiheina juuri tietokoneen hankinta.

Pirjo-Liisa Svärd toteaa, että päiväkodissa on monia välineitä, joita ei kotona ole. Joissakin päiväkodeissa saattaa olla esimerkiksi tramboliini, josta on hyötyä lapsen liikunnan kehitykselle ja se on lasten mielestä lisäksi hauskaa. Silti ei tramboliinia tarvita joka päiväkodissa, muitakin keinoja liikunnan kehittämiseen on runsaasti.

Joka päiväkodissa ei myöskään tietokone ole mitenkään välttämätön väline kuten ei kodeissakaan. Kun se kuitenkin monissa kodeissa on, kannattaa sen käyttöä pienten lasten kannalta erityisesti miettiä. Samoi

Jarmo Mäkelä toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Yksi kuoli ja kahdeksan haavoittui ammuskelussa Hyvinkäällä

• Intian rikkain perhe avasi kohukotinsa ovet Vanity Fairille
• Pitkämäen keihään vahingoittama Sdiri vie IAAF:n oikeuteen
• Afrikkalaisten maahanmuutto kiristää tunnelmia Tel Avivissa
• Tasmanian tuholaista pelastetaan sukupuutolta