Tuosta kaikesta herääkin kysymyksiä. Kun tuollainen lumimyrsky ei loppujen lopuksi ole isokaan "kriisi", niin miten Britannian ja muidenkin maiden tai esimerkiksi Suomen tietoliikenneyhteydet toimivat kriisiaikaan?

Olen opiskellut tietoliikennetekniikkaa ja siellä minua jäi ihmetyttämään sama seikka. Se, miten data ja puheliikenne järjestetään. Käyttäjiä on 100000, mutta kaistaa ei ole kuin vaikka nyt 20000:lle ihmiselle. Miten tämä on mahdollista? Tietenkin siten, että oletetaan, ettei kaikki ihmiset puhu samaan aikaan puhelimessa.

Sitten kun tulee tarvetta kaikilla puhua ja/tai käyttää nettiä samaan aikaan, niin kaistat täyttyvät ja verkko kyykähtää. Kuitenkin samaan aikaan puhutaan, miten verkkoja voidaan hyödyntää kriisiajan viestinnässä.

Totaalikriisissä tällainen kriisiviestintä voi toimiakin, koska tietoliikenneverkkoa käytetään vain datan toimittamiseen ihmisille - ei toisilleen. Mutta Britannian tilanne ei ollut tällainen kriisi. Se kuitenkin sekotti pahasti kaikkea. Esimerkiksi ihmiset eivät välttämättä saaneet ilmoitettua työpaikoilleen, etteivät pääse töihin. Tämä puolestaan sekoitti yrityksiä. Myös tiedot liikennöinnistä ja internetissä jaettavista tiedoista olivat osittain tai kokonaan jäissä (mokkuloilla ei pääse tällöin nettiin, koska liikenne priorisoidaan puheelle ja viesteille ja tällöin datalle ei jää mitään).

On tämä nyky "tietoyhteiskunta" hieno käsite. Kun kaikki toimii, niin ne toimivat välttävästi ja kun ongelmia tulee, niin koko järjestelmä horjahtaa hyvin helposti polvilleen!

Luulisi, että kun alkaa kyselyjä tulla, aletaan automaattisesti karsia sivuilta pois kaikki javat, flashit, kuvat ja muut tauhkat. Semmoinen ainakin olisi hyvä systeemi olla. Ja server-side skriptit myös pois.