Lue uutinen mobiilisivustolla

Pahan kosketus

13.9.2001 08:43 Jos haluatte lukea uusimmista it-trendeistä tai yritysanalyysejä, lukekaa tänään jonkun muu kolumni. Tai lukekaa minun vanhoja kolumnejani. Tänään kirjoitan jostain aivan muusta.

Tiistainen terroristi-isku Yhdysvaltoihin iski kuin sähköisku jopa meillä, tuhansien kilometrien päässä.

Me suremme kuolleita ja loukkaantuneita, mutta suurimmalle osalle meistä tämä suru on abstraktia - emme me tunteneet uhreja. Suurempi, syvempi shokki on oman kuolevaisuutemme ja yhteiskuntamme haavoittuvuuden tajuaminen. Milloin tahansa, missä tahansa joku fanaatikko voi lopettaa elämämme edistääkseen omaa hallusinatorista agendaansa.

Oman synkän kontrapunktinsa terrori-iskulle tuo vielä liian tuoreessa muistissa oleva Lopen murhatragedia.

Neljä poikaa suunnittelee ja toteuttaa kylmäverisen kaksoismurhan muutaman kymppitonnin takia; joukko fanaatikkoja suunnittelee ja toteuttaa kylmäverisen joukkoteurastuksen oman edun tavoittelun takia. Kansallisen trauman peittää alleen maailmanlaajuinen trauma, kotinurkilta yllättäen esiin noussut pahuus kasvaa n:nteen potenssiin.

Uhrilampaat

Kummassakin tapauksessa kauhistuttaa äärimmäinen piittaamattomuus ihmishengistä ja inhimillisistä perusarvoista, joiden luulemme olevan meille kaikille yhteisiä.

Terroristit vaativat itselleen ihmisoikeudet, oikeuden ilmaista mielipiteitään, mutta eivät myönnä muille näitä samoja oikeuksia. Elävät, hengittävät ihmiset abstrahoidaan uhrattavaksi shakkinappuloiksi, uhrilampaiksi joiden ainoa merkitys on heidän huutonsa kaiku.

Terrori-iskun aiheuttamat materiaaliset tappiot ovat kauhistuttavat. Suorat fyysiset vahingot ovat satoja miljardeja ja välilliset vaikutukset maailmantalouteen vielä suurempia.

Tuhansien ihmishenkien arvo on mittaamaton. Mutta vieläkin suurempi on kuitenkin tuho, jota tapaus tekee meidän inhimillisyydellemme. Pahan kosketus tappoi 11.9.2001 meistä jokaisesta pienen osan, me kaikki olimme sinä päivänä uhrilampaita.

Uusi maailmanjärjestys?

Saksalaisen Bader-Meinhof -ryhmän tai italialaisen Punaisten prikaatien toiminta 1970- ja 1980-luvuilla oli yhtälailla terrorismia kuin tämäkin isku, samoin IRA:n tai ETA:n toiminta.

Terrorismi ei siis ole mitään uutta, mutta uutta on ammattiterrorismin globalisaatio ja irtautuminen minkäänlaisesta puolikoherentista ideologiantapaisesta.

Kaikki terrorismi on ehdottoman väärin ja tuomittavaa, mutta New Yorkin ja Washingtonin tapaiset iskut ovat pelottava oire siitä, että kylmän sodan tilalle on tullut kylmä rinki.

Koko ihmiskunnan asia

Joku voi väittää, että Yhdysvallat kerjää ulkopolitiikallaan tällaisia iskuja. On totta, että USA ei aina kerää ystäviä ylimielisellä ja erittäin itsekeskeisellä käytöksellään, mutta mikään maa ei ansaitse tällaista yhteiskunnan perusarvojen raiskausta ja viattomien ihmisten teurastamista.

Yhdysvallat harjoittaa itsekeskeistä politiikkaa (ja kieltämättä tykkivenediplomatiaa), mutta terrorismi ei ole politiikkaa, se ei ole edes sotaa. Se on pelkuruutta, pahuutta, epäinhimillisyyttä.

On myös hirvittävä virhe ajatella, että tapaus on Yhdysvaltojen ongelma - tämä on Sinun ja minun, meidän kaikkien asiamme. Jos tällainen hyökkäys voi kohdistua Yhdysvaltoihin, se voi kohdistua myös Eurooppaan tai Skandinaviaan tai Suomeen.

Kansainvälisen yhteisön on seisottava yhdessä rivissä ja sekä sanoin että toimin tehtävä täysin selväksi, että terrorismia ei siedetä. Jos koko ihmiskunta ei seiso rinta rinnan ja sano yhteen ääneen "Ei koskaan enää!", alamme syöksyn pohjattomaan kuiluun, josta ei ole enää paluuta.

Jos emme vedä lopullista viivaa tähän, on vain ajan kysymys, ennen kuin seuraava terroristiryhmä hankkii käsiinsä ydinpommin, jota se sitten käyttää äänitorvenaan.

Hammas hampaasta

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Näin sanotaan ja näin tapahtuu.

Kun Yhdysvallat saa selville, kuka on iskun takana, se noudattaa Hammurabin lakia ja kostaa raamatullisessa mittakaavassa, Markuksen evankeliumin sanojen mukaisesti: "Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle."

Omaa vihaani kauhistuneena minäkin - vankkumaton kuolemanrangaistuksen vastustaja - joudun sanomaan, että näin on oikein, näin täytyy olla. Tällainen rikos ihmiskuntaa vastaan on kostettava.

Vaikka kuinka vuodatan, en pysty ilmaisemaan tuntemuksiani yhtä elegantisti ja ytimekkäästi kuin lankoni. Niinpä lopetan hänen sanoihinsa.

Saatanan siat.

Jussi Mononen toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Krp: Hyvinkään ampujan uhrit näyttävät valikoituneen sattumanvaraisesti

• Hyrian rehtori: Uhrit olivat luokkansa priimuksia
• Yksi Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneista yhä kriittisessä tilassa
• IS: Alavudella tyttöön törmännyt nainen tavoitettu
• Paatero: Poliisi toimi oikein ampumispaikalla