Lue uutinen mobiilisivustolla

Salattujen eläimien paimen saa paikan

12.9.2003 07:49 Paina nappia! Niin kehotti helsinkiläisyleisöä Irma Optimisti interaktiivisessa tanssipelissä ja sai mediakuluttajan miettimään, kaipaisiko tulevaisuuden digi-tv hänen kaltaistaan kanavan vartijaa. Toistaiseksi voi vain arvailla, millaisia "salattuja eläimiä" yleisö itsestään löytäisi, kun pääsisi vapaasti äänestämään esimerkiksi saippuaoopperan juonesta.

Kun vasta viisi prosenttia suomalaistalouksista omistaa digiboksin, on ehkä hieman aikaista esittää ohjelmatoivomuksia. Sen verran hienoksi taikalaatikoksi tulevaisuuden aidosti interaktiivista televisiota on kuitenkin ylistetty, että saanee sen vakiovieraaksi jo tässä vaiheessa haikailla erästä naista taikasauvansa kanssa. Hänen nimensä on Irma Optimisti ja tittelinsä performanssitaiteilija.

Ja Optimisti Irma saattaa hyvinkin olla, mutta ei alkuunkaan naminami-positiivinen! Tuskin edes työhönsä kyllästynyt tiedeohjelman toimittaja osaisi kuivakkaampaan sävyyn ladella sivistyssanoja kuin tuo - hahmossaan kaikesta huolimatta sangen valloittava - juontaja interaktiivisessa "?Paina nappia!"? –tanssipelissä Helsingin Juhlaviikoilla.

Ota erä!

Joka ei itse pelistä osalliseksi päässyt, tehköön tässä vaiheessa mielikuvaharjoituksen. Nekin, jotka pelin kokivat, voivat vielä mielessään hämmästellen suhteuttaa pelistä perityn hinnan (15 euroa eli vajaat parikymmentä keskivertoiseen tv-peliin näppäiltyä tekstiviestiä) pelin taito- ja resurssivaatimuksiin sekä parintuntiseen peliaikaan:

Houkuttele kerrallaan vähintään toistasataa ihmistä Itäkeskuksen Stoan katsomoon, varaa heille kaikille kaukosäädintä muistuttava äänestyspääte, marssita tai oikeammin kieritä lavalle kuusi tanssitaiteilijaa, lisää tähän kaksi improvisaatiotaitoista muusikkoa ja muut esityksen kannalta olennaiset ammattilaiset. Anna tätä ennen koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon harjoituttaa tanssijat toteuttamaan yleisön äänestyspäätöksiä eli tanssimaan "?tarinat"?, jotka annetuista vaihtoehdoista kulloinkin tulevat valituiksi. Ja lopuksi: palkkaa mainittu Irma "?pelikonsolin"? ohjauskeskukseksi, joka aika ajoin esittää katsojille etenemisen eri vaihtoehdot ja äänestyttää niistä.

Enemmistö ei aina osaa tahtoa?

Tällainen siis oli pelin rakenne. Ja sen yleisö oli otettu, vaikka monarkki-Irman ote demokratiaan toisinaan edustikin luovaa enemmistöpäätösten tulkintaa.

Räikein esimerkki tästä nähtiin, kun yleisö oli teoksen edetessä halunnut nähdä humalatanssiksi puettua sumeaa logiikkaa, saattanut yhteen kaksi naista ja suistanut näin yhden parisuhteen tanssillisesti kiehtovaan kriisitilaan. Tapahtumien jatkohoito veisi tanssijat saunaan, Irma ilmoitti ja heijasti äänestysvaihtoehdot taululle: saunan luonteen ohella oli aika ottaa kaukosäätimet sauhuten kantaa siihen, ollaanko saunassa vaatteet päällä, alusvaatteissa vai kokonaan alasti. Ja arvata saattaa, mitä yleisö 80-prosenttisesti kannatti!

Vaan kuinka kävikään? Irma ilmoitti tyynesti pettyneensä yleisön moraaliin ja salli hallinnoimiensa "?virtuaalihahmojen"? pitää vaatteet yllään jo esitysteknisistäkin syistä. Mystistä kyllä, kotisohvilta tuttua ärinää kaukosäätimen epäkuntoisuudesta ei kuultu, eikä edes yleisön nuorimmisto protestoinut viskomalla tätihahmoa v-tyylillään, vaikka ilmiselvästi sitä ei nyt saatu, mitä tilattiin. Vaihtoehto lieni kyllin tyydyttävä.

Irma kanavan vartijaksi?

Vastaanotosta voisi päätellä, että Irma Optimisti olisi mitä parhain kanavan vartija - ja ehdottoman tarpeellinen viihteellisvoittoisilla digikanavilla, mikäli meidän katsojien salatut eläimet vielä joskus niillä päästetään irti. Jos interaktiivisuus alkaisi kuplia saippuaoopperoiden juonipunonnassa puhumattakaan ties mistä sensaationälän pikaruokintaan syntyvistä ohjelmaformaateista, mielikuvituksellisuus ja vaihtoehtoisuus eivät ehkä olisi tv-sisällön suhteen kaikkein kuvaavimpia sanoja.

Kanavaemon tarvetta tuskin on tarkennettava nykyistä tv-kuvaa tai pelejä pyörittävän tietokoneen ruutua kirkkaammaksi. Siitäkin huolimatta, että me suomalaiset kuulemma tuijotamme ahkerasti tv-uutisia, dokumentteja ja luonto-ohjelmia, vapaa-aikamme kuvakirjasta ei tarvitse suurennuslasilla etsiä esimerkiksi televisioitua hätää, vehkeilyä, rötöstelyä ja ruudinhajuisia ratkaisumalleja. Sitä saamme, mitä tilaamme, kun vaihtoehtoakaan emme itse keksi kysyä?

Esimerkiksi viimeaikaisia väkivaltaisia räjähdyksiä kuulostellen ja ruotsalaisministerin raakaa murhaa surren on pakko ihmetellä, eikö todellisuuden seuraaminen saa oletettua enemmistöäkin kaipaamaan mediasisällöiltä televisiota ja tietokonepelejä myöten jonkinlaista "rakentavaa vaihtelua". Vai onko niin, että ensisijaisesti esimerkiksi sielun hively, ilon, sovun, kauneuden ja monen muun elämää kannattavan elämyksen jakaminen sujuu kuin tanssi vain, kun se on taidetta?

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Krp: Hyvinkään ampujan uhrit näyttävät valikoituneen sattumanvaraisesti

• Hyrian rehtori: Uhrit olivat luokkansa priimuksia
• Yksi Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneista yhä kriittisessä tilassa
• IS: Alavudella tyttöön törmännyt nainen tavoitettu
• Paatero: Poliisi toimi oikein ampumispaikalla