Lue uutinen mobiilisivustolla

Paljaiden patsastelua valkokankaalla

31.10.2003 07:21 Median ennenaikainen syöksy Hymypoika-elokuvan kimppuun hämmästyttää - ellei media sitten myynyt sillä itseäänkin. Jos elokuvan ei katsota niinkään valistavan kuin vilauttelevan, miksi viestimet juoksuttavat näyttelijöitä kertomassa omalle yleisölleen, miltä tuntuu esittää eroottisia kohtauksia?

Tosi rakkaus odottaa, ainakin ensi-iltaan. Niin tekisi mieli sanoa jonkinmoisena kotimaisen elokuvan ystävänä malttamattomimmille "?talk-showinisteille"? ja muille torvensoittajille. Yllättävän monilla tuntui mediassa olevan olevan kiire ruotia tuoretta Hymypoika-elokuvaa jo hyvissä ajoin ennen sen ensi-iltaa.

Toki elokuvan traileri oli yleisilmeeltään kyseenalaisesti viettelevä samoin kuin leffalle omistetut verkkosivut, mutta entä sitten? Ilmeisestä ylilyönnistä huolimatta asialla on eittämättä sekin puoli, että yleisöä ei tavoitettaisi iskulauseella: "?Hei, me valistetaan."? Silläkin saralla elokuva joka tapauksessa yrittää ansioitua.

Hätähousut jalassa

Eivät kai hätähousuisimmat median edustajat langenneet itse samaan loveen, jonka nuoria väitetään piinaavan? Tietyssä iässä usko kaverien kokeneisuuteen kuuluu olevan kova, joten jopa esiteinien on pyristeltävä paitsi sanoissa myös teoissa mahdollisimman pitkälle, surullisen aikaisin. Vastaavasti median piti nyt päästä riisumaan elokuvaa, vaikka sen käytännössä olivat ehtineet nähdä vasta kriitikot ennakkonäytöksissään.

Parhaat studiokeskustelut sentään laajenivat rohkeista mainosteksteistä ja näyttelijöiden kuvauskokemuksista esimerkiksi nykynuorten ihmissuhde- ja seksuaalitietämyksen puntarointiin, mutta mihin media oikeastaan tarvitsi tässä pähkäilyssä vielä esittämättömän elokuvan näyttelijöitä? Toki he roolia työstäessään tekevät paljon ajatustyötä ja asioiden tutkistelua, mutta eikö tosielämäkin tarjoa tarinoita – vaikka muille jaettavaksi?

Myydyksi tuli

Mediankin on itseään tietysti myytävä, vaikka se siinä samalla virkansa puolesta koettaisi kuulostaa valistavaisen kriittiseltä.

Ei elokuvassa nakuilevia näyttelijöitä suotta julkisuudessa juoksuteta vaan tietenkin vastaamassa – edes muiden teemojen ohessa – niihin "?oikeasti"? kiinnostaviin kysymyksiin. Miltä tuntuu näytellä rohkeaa kohtausta, senhän me halusimmekin kuulla. Entä onko siinä eroottista värinää?

Ja kukapa ei tarttuisi uteliaampana esimerkiksi otsikkoon "?Teippaa meisselisi reiteen"? (City-lehti) kuin paljaaseen, tutkijan kasvoilla ja nimellä esitettyyn huoleen ympäröivän maailman "yliseksualisoitumisesta"?, josta elokuvakin kielellään viestii?

Haureutta vai haurautta kuvassa?

Median tehtävät, roolit ja keinot ovat monet, sano – ja lue erään elokuvakriitikon palstalta, miten mainitussa elokuvassa "?kaikki on pakkomielistä infantiilia rankistelua, raiskaamista ja muuta väkivaltaa vailla perusteita"?. Eikö tämä sama tekisi mieli sanoa mediakuluttajan vapaudella aika ajoin viestimienkin ajankuvista ja aihevalinnoista?

Niin tai näin, ainakin viestimillä tuntuu olevan yleistäviä näkemisen vapauksia. "?Hymypoika kuvaa teiniseksiä ja sedät täyttävät elokuvateatterit"?, väittää esimerkiksi Kirkko ja kaupunki (29.10.).

Mielenkiintoista, sanoisin yhtäläisellä yleistämisen oikeudella, sillä kun itse istuin katsomossa, ympärillä oli paljon iältään nuoria tai nuorehkoja aikuisia eikä sellaisia tirkistelijäsetiä, joihin juttu mitä todennäköisimmin viittaa. Tirkistely ei muutenkaan kuulostanut katsomon motiivilta – ainakaan, jos yleisössä aaltoilleen syvän hiljaisuuden antoi puhua. Purskahtipa jokusilta ääneen spontaani, inhonsekainen v-alkuinen kommenttikin, kun tarina viilsi kipeästi. Ja sen se teki!

Hymypojan yleisö ei joutunut käsittämättömän eikä silmittömän väkivallan uhriksi, toisin kuin on tapana mäiskeellään turruttavien action-leffojen ääressä. Niissä väkivaltaiset ratkaisut harvoin johtavat realistisiin kuviin seurauksista, kun taas Hymypoikaa oli vaikea katsoa vakavoitumatta. Jonkinlaista haureuttakin leffasta on lupa etsiä ja löytää, mutta muistutus elämän hauraudesta on ehdottomasti sen väkevin viesti: mahdollisuuksien rajattomuus helpottaa myös eksymistä niin, ettei siinä vilahtelevista valvontakameroistakaan ole ratkaisevaksi avuksi.

- - -
Jälkikirjoitus Hypestradiin 24.10.

Viimeviikkoiseen kolumniin viitaten Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta huomauttaa sekä Viestintäviraston että omien sääntöjensä määrittävän selkeästi sen, että telepalveluissa aikuisviihde kuuluu palveluluokkaan IV (179-alkuiset tekstiviestipalvelunumerot). Mainittua 1,90 euron hintarajaa ei kuitenkaan ole olemassa enää uuden viestintämarkkinalain astuttua voimaan vaan nyt palvelut luokitellaan MAPEL:n mukaan niiden sisällön perusteella.

MAPEL kertoo myös tutkineensa kolumnissa esitettyä poikkeusta säännöstä ja todenneensa, että kyseinen yritys tarjosi selkeästi aikuisviihteeksi luokiteltavia palveluita III-palveluluokan numerossa. Puhelinpalveluasiamies ilmoittaa vaatineensa yhtiötä siirtämään palvelun toimimaan oikeassa palveluluokassa.

Puhelinpalveluasiamiehen mukaan on kaikkien palveluntuottajien etu, että estopalvelut toimivat. Näin vanhemmat voivat valvoa lastensa käyttämiä palveluita, kuten he ovat voineet tehdä kiinteän verkon puolella jo aikaisemmin.

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Obama perääntyi ehkäisykiistassa

• Miljoonien viinakokoelma myyntiin vaimon vuoksi
• Kreikan pääministeri varoitti maksukyvyttömyyden johtavan kaaokseen
• Maailman parhaat lehtikuvat palkittiin – katso kuvakooste
• Väyrysen matkakuluista ilmiriita keskustassa