Lue uutinen mobiilisivustolla

Arvokeskustelua

4.11.2003 09:34 ICT-segmentin vaeltaman tunnelin päässä alkaa vähitellen näkyä valoa ja nyt pessimistikin alkaa uskoa, että kyseessä ei välttämättä ole vastaan tuleva juna. Ehkä nyt ollaan lähdössä siihen nousuun, jota on jo muutamaan otteeseen turhaan povattu.

Vaikka nousu olisikin alkamassa, yksi huolestuttava trendi näyttää tulleen alalle pysyvästi: massairtisanomiset.

Mono viuhuu

Kannattavuuden, tehokkuuden ja omistaja-arvon lippujen alla tuhannet työntekijät ovat joutuneet kilometritehtaalle myös teknologiayrityksistä – tilastojen ja ennusteiden mukaan teknologiateollisuuden henkilöstömäärä putoaa vuosina 2002-2004 Suomessa liki 20 000:lla.

Kestää pitkään ennen kuin nämä menetykset korvataan ja tälle ihmisjoukolle löytyy uudet työpaikat.

Yritystasolla on vaikea lähteä kritisoimaan irtisanomispäätöksiä (vaikka joskus mieli tekisikin); tuskin kukaan huvikseen irtisanoo ihmisiä.

Johdolle on annettu tavoitteet, joihin tulisi päästä. Jos markkinatilanne on vaikea ja toiminta tappiollista, patenttiratkaisu on kulujen karsiminen, ja usein suurin osa kuluista on henkilöstösidonnaisia.

Jos on tehty runsaasti yrityskauppoja, niiden logiikka perustuu usein ainakin osittain päällekkäisyyksien poistoon ja tehokkuuden paranemiseen. Eli taas irtisanotaan.

Vaikeita kysymyksiä

On kuitenkin syytä kysyä, onko yrityksissä menty liian pitkälle kvartaalituloksiin pohjautuvaan reaktiiviseen ohjaamiseen?

Työntekijät nähdään mekaanisena tuotannontekijänä, jota tarvitaan välillä vähemmän ja välillä enemmän ikään kuin rautaplootua tai mikropiirejä.

Jos työntekijät ovat yritysten tärkein voimavara niin kuin usein toitotetaan, niin tämän voimavaran arvo tuntuu vaihtelevan kovin nopeasti.

Ja onko shareholder value -mantra viety liian yksisilmäisesti liian pitkälle?

Eikö työntekijä ole myös sijoittaja, joka on sijoittanut yritykseen jotain pelkkää rahaa arvokkaampaa: oman kokemuksensa, osaamisensa, innovatiivisuutensa ja lojaliteettinsa. Nykyinen trendi suosii selkeästi pörssisijoittajia muiden sijoittajien kustannuksella.

Lisäksi tilanteessa tökkii tekopyhyyden imelä lemu – yhä useampi iso yritys suoltaa ulos arvoja, joihin tyypillisesti kuuluu yksilön kunnioittaminen, sitoutuminen yms.

Kovin onttoja nämä arvot tuntuvat olevan ja sitoutuminen kovin yksipuolista, jos tulos hetkeksi notkahtaa...

Inhimillinen ulottuvuus

Inhimilliseltä kannalta tilanne on myös kriittinen.

Irtisanotuilla onneksi on nyky-Suomessa harvoin akuuttia taloudellista hätää, mutta työttömyys on leimaavaa, henkisesti raskasta ja etenkin pitkän päälle passivoivaa.

Tyypillistä on myös se, että irtisanomisten myötä työn kokonaismäärä ei suinkaan laske, mieluummin päin vastoin. Niinpä työpaikkansa pitävien "?onnellisten"? pitää tehdä enemmän työtä kuin ennen (samalla palkalla, jos käy tuuri) ja heidän oletetaan olevan vielä tyytyväisiä, eihän tullut kenkää.

Ei siis liene valtava yllätys, että työuupumus yleistyy kovaa vauhtia. Keski-ikäisestä ja nuoresta polvesta pyritään puristamaan kaikki mehut irti teholingossa, jotta pyhä omistaja-arvo kasvaisi.

Kun tähän yhdistää poliittisten päättäjien vahvan tahtotilan työssäoloajan pidentämiseen, tulevaisuus näyttää pelottavalta. En ainakaan itse jaksa tätä tahtia seitsemänkymppiseksi – en halua jaksaa edes kuusikymppiseksi.

Ei valmiita vastauksia

En pysty tarjoamaan valmiita ratkaisuja; haaste on suuri ja monimutkainen.

Ensimmäinen askel voisi olla kuitenkin laajempi, julkinen arvokeskustelu, jossa näistä asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ja mietittäisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti erilaisia ratkaisumalleja.

Valtiovallan toimia tarvitaan ilman muuta; ratkaisu ei löydy yksin yrityskentästä. Toisaalta pelkkä keskusjohtoinen säätelykään ei tilannetta ratkaise.

Toimivaan ratkaisuun tarvitaan työvoima- ja veropoliittisia uudistuksia, yrityksiltä aitoa sitoutumista kestävään pitkäjänteiseen kehitykseen sekä yritysjohdolta moraalista selkärankaa ja muitakin arvoja kuin nopea rahan tekeminen.

Mekin voimme vaikuttaa

On myös muistettava, että itse kullakin meistä on mahdollisuus vaikuttaa: miltei 40 prosenttia suomalaisista kotitalouksista omistaa osakkeita (ja tämän lukijoista todennäköisesti huomattavasti suurempi osa).

Ohjaamalla sijoituksiamme sellaisiin yrityksiin, joiden henkilöstöpolitiikka (ja toivottavasti muukin toiminta) on pitkäjänteistä ja humaania, kannustamme ja palkitsemme kestävää yritystoimintaa ja kehitystä.

Tällainen eettinen sijoittaminen ei ole edes altruismia; monet tutkimukset viittaavat siihen, että eettisin periaattein tehdyt sijoitukset voivat tuottaa hyvin.

Jukka Viitasaari toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Krp: Hyvinkään ampujan uhrit näyttävät valikoituneen sattumanvaraisesti

• Hyrian rehtori: Uhrit olivat luokkansa priimuksia
• Yksi Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneista yhä kriittisessä tilassa
• IS: Alavudella tyttöön törmännyt nainen tavoitettu
• Paatero: Poliisi toimi oikein ampumispaikalla