Lue uutinen mobiilisivustolla

Eräänä päivänä se ei enää toimi

3.6.2005 07:30 Eräänä päivänä analogista televisioverkkoa ei enää ole. Tutkimuksen mukaan moni siinä pitäytyneistä suomalaista ei muista päivää edes vuoden tarkkuudella, vaikka sanoo saaneensa riittävästi tietoa digi-tv.stä. Lieneekö jokunen saamassa tarpeekseen koko televisiosta? Vai pitäisikö kysyjän eksyä mieluummin sivupolulle ja pohtia, mitä on riittävä tieto?

Suunnilleen kaksi kolmesta kotitaloudesta katsoo Suomessa televisiotaan yhä perinteisin menetelmin. Tässä katsojien joukossa vain joka sadas tietää tarkan päivämäärän, jona analoginen televisioverkko pimenee. Vuoden tarkkuuteen yltää jo joka kolmas. Loput arvelevat ajan myöhemmäksi tai eivät osaa sanoa.

Pitäisikö tätä liikenne- ja viestintäministeriön digi-tv-tiedotusryhmän toukokuussa julkistamaa tutkimustulosta lukea niin, että suurelle osalle suomalaisista on oikeastaan aika yhdentekevää, mitä televisiosta näkyy vai näkyykö mitään 31.8.2007 alkaen?

Eräänä päivänä

Entistä mielenkiintoisemmalta tutkimuksen havainto vaikuttaa suhteessa siihen, että analogisella aikakaudella yhä elävistä reilu kaksi kolmasosaa katsoo saaneensa riittävästi tietoa digitaaliseen televisioon siirtymisestä. Tietoa riittävästi saaneita on siis yhtä paljon kuin niitä, jotka eivät muista edes vuoden tarkkuudella, milloin televisio ilman digisovitinta pimenee.

Jokunen vastaajista siis kuuluu pakostakin molempiin ryhmiin. Lukijan mieleen hiipiikin kiusaus poiketa sivupolulle pohtimaan riittävän tiedon määritelmää. Siitäkin taitaisi tässä sivumennen saada jonkinlaisen kuvan mediakuluttajien itsensä kertomana ja vieläpä melko herkullisessa kontekstissa: asia on ehdottoman lähellä arkea ja koskettaa lähes koko kansaa, minkä vuoksi myös mielipiteensä lienee halukas kertomaan jotakuinkin jokainen.

Muuten olen sitä mieltä, että...

Monen nettilehden sivu on päätetty somistaa päivittäisellä juupaseipäs-kysymyksellä. Usein klikkaan itsenikin mukaan, ja kellahdan mieluusti myös laajempien mielipidetiedusteluiden muodostamalle patjalle pähkäilemään, "?miten maa makaa"?.

Vielä pidemmälti sivupoluille suuntautuva ajatuksen juoksulenkki johtaakin väistämättä miettimään, miten moneen "?kansan"? tai vaikkapa kansanedustajan esittämään mielipiteeseen törmään päivittäin saamatta tietää, millaiseen tietoon se pohjautuu.

Makuasioista puhuttaessa en tietoa kummemmin kaipaa, sillä yksi pitää yhdestä ja toinen toisesta sen suuremmitta selityksittä. Ilman parempaa tietoa voin varmaan myös lausua esimerkiksi digi-tv:n kuvanlaadusta, että en tuota luvattua parannusta tunne kaipaavani. Mutta entä jos minulta kysyttäisiin, pitäisikö minun saada sanoa kyllä tai ei esimerkiksi koko EU:n kattavalle perustuslaille?

Tietoraja?

Kiistatta kai tuonkin tason asioista jokaisella saa ja melkeinpä pitääkin olla mielipide, rakentuuhan arjen kulku myös perustuslain varaan. Siksi kaikilla on yhtäläinen oikeus myös sitä koskevaan tietoon. Mutta entä jos info ei imeydykään siksi, että kohdetta vaivaa kiinnostuksen puutostila? Itsekin taidan kuulua niihin, jotka potevat EU-tiedon suhteen lähinnä piileskelevää – siis ei piilevää – informaatioähkyä. Piileskelevä se on siksi, että paljosta tarjonnasta taidan ahmia aivan liian vähän täyttääkseni aina edes suositellut vähimmäisannokset.

Uutiset ranskalaisten ei-voittoisesta kansalaisäänenkäytöstä pistivätkin pohtimaan, äänestäisinkö tilaisuuden tullen itse mahdollisesti yhtä "?väärin"?, kuten niin sanotusti paremmin tietävät tuota tulosta tulkitsivat – äänestäisinpä sitten niin tai näin. Vaan eipä huolta! Suomessahan päätös on haluttu antaa tehtäväksi niille, joilla on sitä niin sanottua parempaa tietoa.

Ihan vain uteliaisuudesta en tietenkään malta olla kysymättä, millaista se sellainen tieto on ja missä kulkee raja. Saattaisinkin silkasta mielenkiinnosta avata television digikanavan siinä tapauksessa, että siellä alkaisi ajan henkeen istutettu poliittinen show. Siinä esimerkiksi kansanedustajat voisivat ottaa mittaa toisistaan tositelevisiotyylisessä tietovisassa "?Haluaisitko EU-päättäjäksi?"? Heikoimmat lenkit varmaan vapautettaisiin myöhemmästä päätöksenteosta. Kilpailuttamisen puolestahan he itsekin innokkaasti puhuvat.

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Tutkinta valmis: Aueria epäillään raskaista rikoksista

• Maailman parhaat lehtikuvat palkittiin – katso kuvakooste
• Kreikan pääministeri varoitti maksukyvyttömyyden johtavan kaaokseen
• Väyrysen matkakuluista ilmiriita keskustassa
• Jättikotilot piinaavat taas Floridaa