Lue uutinen mobiilisivustolla

Maine meni, mutta kunnia kasvoi

26.8.2005 07:24 Huhutaan, että joku olisi sanonut: "Joko olet kuullut, että juoruilu esimerkiksi työpaikoilla olisikin pohjimmiltaan hyväksi ja hyödyllistä? Kuulostaa kyllä aika tylsältä, mutta sellaisia juttuja tosiaan liikkuu. Ajatella! Niin hauskan maineessa kuin sekin puuha oli... "

Juoruilun paha maine on vaakalaudalla, kunnia sen sijaan kasvussa. Aihetta tutkineet amerikkalaiset antropologit Kevin Kniffin ja David S. Wilson antavat ymmärtää, ettei juoruilu olekaan joutavanpäiväistä puhetta. Päivittäistä sen sijaan on - jopa niin, että keskusteluistamme on vähintään viidesosa on sitä itseään.

Juorumyllyjen viestintäteknisen ylivoimanhan me tunnemmekin jo ennestään. Juoruamisessa aikaa ei tapaa kulua tiedon todenperäisyyden pohdintaan eikä asianosaisille ole tarpeen varata tilaisuutta kuulluksi tulemiseen. Tiedonkulku on nopeaa ja kauppa käy, vaikka tavaran tasalaatuisuus on kaikkea muuta kuin taattu. Kuulostaa kustannustehokkaalta, vai mitä?

Juorumoottori intranetiin?

Tutkijoiden huomio kiinnittyy arkiseen juoruiluun. Esimerkiksi työpaikoilla kyse on heidän mukaansa toimivan ryhmäviestinnän olennaisesta osasta: tulokkaalle juorut ovat tärkeä käsikirja tuloksekkaaseen ryhmän jäsenyyteen, putoamisvaarassa olevalle ne tarjoavat keinon pysyä porukassa ja tiimi voi niiden avulla taistella yhteispelin ja –hengen uhkia vastaan.

Pitäisikö työpaikkojen intranetit siis oitis päivittää ja asentaa palvelimiin tehokkaat juorumoottorit työyhteisön kehittämisvoimavaraksi? Juorujen tieteellisesti todistetusta tehosta huolimatta rohkenen epäillä.

Juorut tarjoavat takuuvarmasti sellaisia vinkkejä sosiaalisella kartalla suunnistamiseen, ettei niitä työpaikkojen perehdytysoppaista, menettelyohjeista ja sisäisen viestinnän virallisista kanavista löydä. Tähän kuitenkin lienee hyvä syy, jota paikoin nimitetään myös reiluksi peliksi.

Ei vääriin käsiin

Tutkijat lienevät oikeassa myös väittäessään, että selän takana puhuminen ja hihittely ovat erityisen suosittua puuhaa silloin, kun tiimiin liittyy kuvioita sotkeva sooloilija. Mutta kuka takaa, että juoruilla tehdään pesäeroa vain vain yhteisön toimintaa aidosti hankaloittaviin ihmisiin eikä esimerkiksi niin sanottuihin erilaisiin, jotka tilaisuuden saadessaan saattaisivat kummasti rikastuttaa työyhteisöä ja sen tuloksentekokykyä?

Työpaikkakiusaamisesta kertovat tutkimukset ovat tässä mielessä karua luettavaa. Ne kertovat, ettei juoruja kerrota ja kuunnella suinkaan vain siksi, että voisimme niiden avulla oppia tuntemaan kanssaihmisiämme paremmin ja suhtautumaan heihin entistä ymmärtäväisemmin. Selän takana tapahtuva mustamaalaus ja siihen usein liittyvä ihmisen syrjään sysääminen ovat huonoa kohtelua tyypillisimmillään.

Juorumylly, kuten mikä tahansa viestintätekninen väline, pysyy myös niin sanotusti väärissä käsissä. Taattua ei ole sekään, että edes hyväaikeiset olisivat kyllin osaavia juorujärjestelmän käyttäjiä.

Huhutaan, että meistä kuka tahansa osaisi kertoa juoruja ja useimmat meistä kykenisivät tekemään sen vieläpä tarkoitushakuisesti, mutta hallitsemmeko yhtä hyvin viestien vastaanoton? Siinä tarvitaan harkintaa, ellei peräti tarveharkintaa.

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Krp: Hyvinkään ampujan uhrit näyttävät valikoituneen sattumanvaraisesti

• Hyrian rehtori: Uhrit olivat luokkansa priimuksia
• Yksi Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneista yhä kriittisessä tilassa
• Paatero: Poliisi toimi oikein ampumispaikalla
• Räikkönen: En saanut renkaita toimimaan