Lue uutinen mobiilisivustolla

Maksaisinko mainoskatkosta?

24.3.2006 07:28 Ilmeetön ikkunasta tuijottaminen ja kanssamatkustajien ohi katsominen ovat kuulemma lajityypillisiä ominaisuuksia meille joukkoliikenteen käyttäjille. Liikennevälineissä jonkinlaiset katseiden parkkiruudut, mainokset, ovat tästä päätellen paikallaan - ainakin kaupallisesti katsoen. Ja katsoja vieläpä maksaa tästä mainoskatkosta!

Mainonnalla pyritään vaikuttamaan asenteisiin ja käyttäytymiseen siten, että mainostaja saa tästä taloudellista hyötyä. Mutta kuinka käy, jos kaikkiin mahdollisiin paikkoihin työntyvä mainonta vaikuttaakin kuluttajaan niin, että hän alkaa asennoitua kielteisesti itse mainontaan?

Kysymyksen herätti keskiviikoinen lehtijuttu (HS 22.3.) sähköisistä näyttötauluista, jollaisia on ilmaantunut helsinkiläisiin raitiovaunuihin linjalla numero kuusi. Mainonnan ohessa ruuduissa pyörii sää- ja joukkoliikennetietoja.

Kuten arvata saattaa, matkustajien reaktiot eivät ole yksinomaan ihastuksen ilmauksia. Kriittisimmät ovat esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa kutsuneet valovoimaisia tauluja jopa silmäterrorismiksi.

Turhakkeen tuntua

Itse en osaa ärsyyntyä mainonnasta aivan tuossa määrin, mutta jonkinlaiselta ?turhakkeelta? taulut on kieltämättä saatu kuulostamaan, mainostettiinpa niissä sitten millaisia hyödykkeitä tahansa.

Vaikka reaaliaikainen tieto liikenteen poikkeustilanteista onkin aidosti hyödyllistä, mitä lisäarvoa matkustaja saa pari kertaa päivässä päivitettävistä säätiedoista? Ikkunastahan voi aina katsoa ulos säähavaintoja saadakseen, ellei sitä ikkunaakin ole peitetty mainoksin!

Helsingin kaupallinen liikennelaitos?

Helsingin Sanomien mukaan noin 20 000 euroa asennuksineen maksaneet näytöt ovat kokonaan mainosrahoitteisia ja mainostuloilla on tarkoitus rahoittaa myös sisältöä tauluihin syöttävä 25 000 euron tietojärjestelmä.

Matkalipun maksajana en siis menetä tällaisissa taulukaupoissa mitään, vai menetänkö sittenkin?

Joukkoliikenteen toinen nimi, julkinen liikenne, muistuttaa termiä, jonka moni liittää joukkoviestinnässä YLE:n kaltaisiin yhtiöihin. Niiden mainoksista vapaata tiedon liikuttelua on tapana kutsua julkiseksi palveluksi, jota rahoitetaan käyttäjiltä perittävin maksuin ja veroin. Samaan tapaan rahoitetaan julkista liikennettä. Erona on vain se, että matka julkisilla on usein yhtä mainoskatkoa.

Helsingin kaupungin liikennelaitos sai mainonnasta vuonna 2004 yhteensä 1,5 miljoonaa euroa, kun taas lipputulot olivat 104,7 miljoonaa euroa. Aivan varmasti mainonnasta luopuminen antaisi sille hyvän syyn taksojen korottamiseen. Ei siis auttane muu kuin miettiä, paljonko mainontaa liikennevälineissä vielä pitäisi lisätä, jotta tuosta mainosten katselemisesta ei tarvitsisi maksaa matkalippuina yhtä paljon kuin nyt.

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Tutkinta valmis: Aueria epäillään raskaista rikoksista

• Maailman parhaat lehtikuvat palkittiin – katso kuvakooste
• Väyrysen matkakuluista ilmiriita keskustassa
• Kreikan pääministeri varoitti maksukyvyttömyyden johtavan kaaokseen
• Jättikotilot piinaavat taas Floridaa