Taloussanomat
Lue uutinen mobiilisivustolla
Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja

Vakoiletko lastasi?

10.7.2007 11:32 Tietoturvatuotteet tuovat salavalvonnan välineitä sellaisillekin, joille niitä ei myönnettäisi, jos ne olisivat luvanvaraisia. Lain puolesta vanhemmat ehkä saavat seurata lastensa tekemisiä monella tavoin, mutta mitä sanoo moraali?

Lasten täytyy saada olla turvassa niin verkossa kuin oikeassa elämässäkin. Tilanne on vanhemmille vaikea. Lapsella on oltava oikeus yksityisyyteen, mutta toisaalta vanhempien vastuulla on hänen turvallisuudestaan huolehtiminen.

Digitoday kertoi taannoin tapauksesta, jossa brittiäiti oli asentanut alaikäisen poikansa tietokoneeseen vakoiluohjelman. Kävi ilmi, että poika oli verkon kautta säännöllisesti yhteydessä valtameren taakse pikkupojista kiinnostuneeseen aikuiseen mieheen, joka oli tulossa tapaamaan poikaa. Äiti käräytti miehen, jota nyt odottaa syyte alaikäiseen sekaantumisesta.

Tapaus oli uutinen siksi, että siihen sattui liittymään alaikäisten ahdistelija. Jos näin ei olisi ollut, äiti olisi varmaan jatkanut poikansa verkkoliikenteen seurantaa kaikessa hiljaisuudessa vain siksi, että uskoi, epäili tai pelkäsi jotakin olevan tekeillä.

Avataanko kirjeet?

Missä menee raja sille, mitä vanhemmat saavat tehdä suojellakseen alaikäisiä lapsiaan? Saako juniorin nettiliikkeitä seurata salaa? Saako hänen sähköpostiviestinsä lukea? Entä pikaviestit ja chat-liikenne? Tekstiviestit? Kännykkäpuhelut? Nettipuhelut?

Millä tavoin alaikäisen lapsen tai nuoren surfailun seuraaminen vakoiluohjelmalla eroaa hänen puhelujensa kuuntelemisesta tai hänen kirjeidensä avaamisesta? Tai eroavatko ne toisistaan millään tavalla? Onko oikein, että vanhemmat avaavat ja lukevat alaikäisen lapsensa kirjeitä?

Jos lasten salaseurannan hyväksyy, mihin ikään asti sitä saisi jatkaa? Lopettavatko lastensa verkkoliikennettä seuraavat vanhemmat seurannan sinä päivänä kun jälkikasvu täyttää 16? Tai 18?

Jos omien lasten vakoilu hyväksytään, missä tilanteissa se pitäisi hyväksyä? Sittenkö kun vanhempien epäilykset heräävät? Tai kun jotakin on jo tapahtunut? Jos jotakin on jo sattunut, eikö vakoilu ole vähän myöhäistä?

Vanhemmilla on tietenkin oikeus ja velvollisuus suojella omaa lastaan. Jos ajatellaan, että heillä suojeluun vedoten on myös oikeus vakoilla lapsensa nettitoimintaa ilman, että lapsi tietää siitä, koskeeko tuo oikeus vain epäilyttävää ja potentiaalisesti vaarallista tai ainakin haitallista surfaamista ja muuta verkkoviestintää, vai onko koko lapsen yksityisyys tyystin vanhempien valvonnassa?

Kuka nämä rajat määrittää? Vanhemmat kai. Kuka valvoo vanhempia?

Minkälaista esimerkkiä?

Minkälaisen esimerkin omalle lapselleen sellainen äiti tai isä antaa, joka vakoilee tätä toisen tietämättä? Minkälaisen viestin hän lähettää lapselleen, joka ennen pitkää saa kuitenkin tietää vakoilusta? Että on ihan okei urkkia lapsen asioita salaa?

Jotenkin tuntuu siltä, että ne vanhemmat, jotka vakoilevat lapsiaan, ovat niitä, jotka nyt yleensäkin epäilevät lapsiaan jostakin, syystä tai syyttä.
Lapsilla on oikeus kasvaa tietäen, että vanhemmat luottavat heihin edes sen verran, etteivät koe tarvetta salaa vakoilla heitä.

Lasten hyväksikäyttö on hirvittävä asia ja se herättää voimakkaita tunteita, kuten pelkoa ja vihaa. Siksi se toisinaan taitaa myös hämärtää järkeä.

Brittiäiti asensi vakoiluohjelman poikansa koneelle salaa, eli nainen vakoili omaa poikaansa tämän tietämättä. Koska myöhemmin kävi ilmi, että poika oli ollut yhteydessä lasten ahdistelijaan, äidin vakoilu tuli tavallaan legitimoiduksi. Toisin sanoen äiti saattaa nyt sanoa jälkeenpäin olleensa oikeassa kun urkki poikansa tekemisiä tämän tietämättä.

Äiti halusi asentaa vakoiluohjelman poikansa koneelle, koska oli huolissaan. Tarina ei kerro, oliko äidillä erityistä syytä olettaa, että hänen poikansa olisi vaarassa joutua ahdistelluksi verkossa.

Entä jos äiti ei olisi löytänyt poikansa tekemisistä mitään ihmeellistä? Mitä äiti olisi tehnyt? Olisiko hän poistanut vakoiluohjelman pojan koneelta jonkin ajan kuluttua tyytyväisenä siitä, että tämä on turvassa? Vai olisiko hän jatkanut seurantaa, kunnes olisi löytänyt jotakin, ihan mitä tahansa sellaista, mistä hän olisi voinut huolestua?

Nyt voi ehkä tuntua helpolta sanoa, että äiti toimi oikein, kun kerran lasten ahdistelija saatiin kiikkiin. Mutta tuntuisiko äidin toiminta hyväksyttävältä, jos ahdistelijaa ei olisi? Siinäkin tapauksessa äiti toimisi omien epäilyksiensä pohjalta. Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Yhteiset pelisäännöt

Lapsia pitää suojella ahdistelijoilta, se on selvä. Kyse on siitä, millä tavoin lapsia suojellaan. Vanhempien tehtäviin kuuluu yleensäkin kertoa, opastaa, tukea ja asettaa rajoja. Tämä pätee myös verkossa.

Yksi tapa suojella lapsia on puhua asioista etukäteen. Voisi kertoa, minkälaisia vaaroja verkossa voi olla kaikkien niiden hyvien asioiden lisäksi, selittää, ettei irc-galleriaan laitettuja kuvia välttämättä enää koskaan saa pois yleisestä jakelusta sekä opettaa, ettei kaikki verkossa ole sitä, miltä näyttää ja etteivät kaikki ole verkossa niitä, keitä väittävät olevansa. Noin alkajaisiksi.

Perheen nuorison käytössä olevat tietokoneet voi sijoittaa niin, että vanhemmat näkevät halutessaan aina, mitä lapset verkossa tekevät. Lapset taas tietävät näin, että vanhemmat voivat seurata heidän tekemisiään. Kun pelisäännöt ovat yhteiset, molemmat osapuolet ovat tietoisia toistensa tekemisistä.

Britannian tapauksessa kyseessä on luultavasti ja toivottavasti ääriesimerkki. Tuskin kovin moni vastaavanlaisia näppäinlokiohjelmia lapsensa koneelle asentelee. Sen sijaan monet vanhemmat rajoittavat erilaisilla lapsilukoilla ja suodattimilla sitä, minkälaisilla sivustoilla jälkikasvu saa liikkua.

Totta kai vanhempia pelottaa lastensa puolesta. Hyvä niin; sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa tekemisistä. Mutta urkkimisessa ja vakoilussako sen kiinnostuksen pitäisi näkyä? Tälläkö tavalla lapsista pitäisi olla huolissaan?

Rajoja lapsille pitääkin asettaa, mutta toinen asia on sitten se, miten tarkasti ja miten pitkään vanhemmat voivat suodattaa ei-toivottuja asioita pois – tai se, miten paljon hyvää ja hyödyllistä informaatiota vanhemmat tulevat suodattaneeksi samalla.

Informaatiota on nykyisin saatavilla niin paljon, että siihen pitää osata suhtautua. Lapsi ei tietotulvasta selviä, jos ei kukaan hänelle siihen anna ohjeita ja tukea. Tiedon valtatiellä oppaasta on enemmän apua kuin vartijasta.

Jutun kirjoitti: Antti Kirves

Antti Kirves

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Kommentit (6)

Huono 0
Tietoturvatuotteet tuovat salavalvonnan välineitä sellaisillekin, joille niitä ei myönnettäisi, jos ne olisivat luvanvaraisia. Lain puolesta vanhemmat ehkä saavat seurata lastensa tekemisiä monella tavoin, mutta mitä sanoo moraali?
Digitoday
Huono 0
Cliff notes?
hhhhhhhhhhhhhh
Huono 0
Laillista vakoiluohjelmien käyttö ei voi olla. Oikeusoppineet ovat jättäneet ilmeisesti laivan, kun eivät toimialansa asioista saa edes artikkeleita ja esseitä aikaan.

Milloin oikeusperiaatteet sivuutetaan keskustelutta ja harkitsematta, ilman että läpikäydään niitä asioita miksi esimerkiksi salakuuntelu, salakatselu, teleliikenteen tarkkailu on kiellettyä ja rajoitettua.

Lisäksi tässä on syytä olettaa, että kasvavaa sukupolvea opetetaan suhtatumaan tarkkailuun tietyllä tavalla ja keppihevosena sen saavuttamiseen käytetään isompien asioiden ajatteluun kyvyttömien vanhempien manipulaatiota totuttamaan lapset jatkuvaan kontrolliin ja valvontaan.
pwm
Huono 0
Minusta lasta tulee voida suojella mutta se suojelu tarkoittaa myös sen rajan kunnioittamista vanhemmankin taholta etttei toisen pään sisään eikä yksityisyyteen tunkeilla siinä hengessä että se valvonta olisi itsetarkoitus ja vanhemman ongelma. Näinkin kun voi joskus olla. On narsistisia vanhempia jotka ovat kuin kasvi soluttautuneet lapsensa mieleen ja elävät näitten kautta. Silloin ei kyse ole suojelusta vaan vanhemman urkkimishalusta joka vaurioittaa lasta.
Päiväläinen
Huono 0
Millä perusteella Suomessa lasta ei koskisi Perustuslain suomat oikeudet viestinnän yksityisyyteen tai sananvapauteen tai muidenkaan lakien suoma suoja?

Isänä en missään nimessä vakoile lapsieni tekoja. Kyllä ne opastuksen ja ohjeet ovat saaneet ja jäävät omilla mokillaan kiinni, jos ohjeita ei ole noudatettu.
Ei Juristi
Huono 0
Alaikäisen huoltajana vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsestaan. Tietenkin paras, mutta ei ehkä tehokkain tapa on puhuminen ja opastaminen.

Tämän lisäksi on vanhemmilla mahdollisuus ja oikeus seurata lapsen tekemisiä netissä riippumatta tekniikasta; monitorointi, viestin lukeminen yms.

Jossain ikävaiheessa tietenkin normaali aikuinen jättää häveliäisyissyistä viestit lukematta, mutta laillinen oikeus tähän kuitenkin olisi.

Jos alle 18v esimerkiksi netissä levittäisi piraattimateriaalia, rasistisia tekstejä, lapsipornoa yms tai sähköpostiviesteissään yllyttäisi pahoinpitelyyn tai rikokseen voi huoltaja joutua asiasta vastuuseen, vaikka maksamaan vahingonkorvauksia, jos hän on laiminlyönyt lapsen valvontavelvollisuuttaan. Tällaista laiminlyöntiä voisi olla tietokoneen vapaa, kontrolloimaton käyttö.

Tämän vuoksi
on parempi tehokkaasti seurata ja valvoa lasten toimintaa internetissä kuin vain ummistaa silmänsä. Eihän niin tehdä virtuaalimaailman ulkopuolella. Eihän?!
Ei insinööri, ei edes DI
Sivut: 1 Edellinen Seuraava

Uusimmat uutiset

Digiyesterday

Viisi vuotta sitten

Turvaekspertti keplotteli kyberpuolustusrahat itselleen

10.02.2007 Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston NSA:n (National Security Agency) entinen työntekijä on jäänyt kiinni valtion kyberpuolustukseen tarkoitettujen varojen ohjaamisesta laittomasti omalle yritykselleen.


Kolme vuotta sitten

5630 XpressMusic Suomeen loppukeväästä

10.02.2009 Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja julkaisi uuden musiikkipuhelimen. Comes With Music -palvelun avaamisajankohta Suomessa on edelleen hämärän peitossa.

.