Lue uutinen mobiilisivustolla

Karaokevideo koettelee yksityisyyden rajoja

27.7.2007 07:50 Kumpi on tärkeämpää: julkaisemisen vapaus vai yksityisyyden suoja? Entä ajaako ilmaisun vapaus yksityisyyden edelle? Opettajan karaokevideon luvaton julkaisu herättää kysymyksiä oikeuksista ja vastuista.

Opettajansa lauluesitystä salaa kuvannutta ja videon verkossa julkaissutta lieksalaispoikaa vastaan nostettiin viime viikolla syyte kunnianloukkauksesta. 15-vuotias poika on myöntänyt kuvanneensa videon ja julkaisseensa sen ilman lupaa verkossa.

Poika ei mielestään ole syyllistynyt rikokseen. Hän pyysi kuitenkin anteeksi tekoaan ja poisti videopätkän YouTubesta sen jälkeen, kun koulun rehtori oli pitänyt hänelle puhuttelun.

Oma juttunsa on tietysti se, että poika lisäsi videoon opettajaa loukanneen otsikon Karaoke of the mental hospital, että opettajan nimi oli mainittu videon yhteydessä ja että hänet rinnastettiin – vaikka sitten leikillään – hulluun.

On ihan hienoa, että poika pyysi anteeksi, mutta mihin se riittää? Jos hän oikeasti katuu tekoaan, hyvä. Katumus ei muuta sitä seikkaa, että video on ollut koko maailman nähtävissä vastoin siinä esiintyneen ja mielisairaalameininkiin liitetyn opettajan suostumusta, mutta jos katumus on aitoa, se ehkä opettaa pojalle jotakin.

Entä kaikki muut, jotka videopätkiä verkossa julkaisevat? Voimmeko me oppia tapauksesta jotakin? Selviämmekö me anteeksipyynnöllä?

Kuka muuten oikeasti edes tietää, ketä, missä ja koska saa kuvata? Entä mitä saa julkaista? Miten tärkeää on saada kuvata julkisella paikalla ja julkisissa tilaisuuksissa? Mikä edes on julkinen paikka? Onko koulun vappujuhla julkinen tilaisuus?

Miten tärkeää on saada julkaista vapaasti kuvaamaansa aineistoa? Onko väliä sillä, onko kuvauksen kohde tietoinen siitä, että häntä kuvataan? Jos kohde hyväksyy kuvaamisen, onko merkitystä sillä, hyväksyykö hän myös julkaisun? Saako kuvauksen kohteena olevan henkilön mielenterveydestä vitsailla julkisesti?

Kaikilla tuntuu olevan jokin mielipide. Harvalla on tietoa.

Rajoja haetaan

Pian kaikilla on kamera aina mukanaan ainakin kännykässä. Tallentaa voi aina ja kaikkialla, vaikka aina ja kaikkialla ei tallentaa saisi. Tilanne on uusi.
Siksi on selvää, että rajoja etsitään.

Esivalta haluaa painottaa sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Tässä haettaneen nyt ennakkotapausta. Sanoma on tämä: toista ei automaattisesti saa kuvata ilman lupaa, ja toisesta kuvattua aineistoa ei automaattisesti saa julkaista ilman lupaa.

Rajoja hakevat nekin, jotka luvatta kuvaavat ja kuvauksiaan julkaisevat. Osa ihan hakeutuu kuvaamaan paikkoihin, joissa heidän mielestään väärin perustein kielletään kuvaaminen, kuten lentokentille tai kauppoihin.

Tuntuu, että oikeudesta on tulossa jonkinlainen pakko. ”Kun minulla nyt on tällainen oikeus kuvata, minun on suorastaan pakko kuvata”. ”Jos minua estetään kuvaamasta, oikeuksiani poljetaan, ja minun oikeuksianihan ei poljeta”. Tulee mieleen se
Liikenneturvan minäminäminä-kampanja.

Kaikki eivät ymmärrä, miksi vapaassa maassa ei saisi vapaasti kuvata ja julkaista. Jos siis opettaja päättää laulaa koulun tilaisuudessa, hänen pitäisi ymmärtää, että lauluesitys voi päätyä nettiin – ja hyväksyä asia.

Ajatella. Toiset ovat sitä mieltä, että jokaisella on oikeus määrätä omasta yksityisyydestään ja julkisuudestaan.

Julkaisu on eri juttu

Miten tärkeää on voida luottaa siihen, ettei oma naama tule yllättäen vastaan YouTubessa tai muualla verkossa? Uskaltaako koulun juhlissa enää laulaa? Onko Suvivirsi vaiennut iäksi? Pitääkö kaikkialla varoa näitä pikku paparazzeja?

Miksi se, että jotakin tai jotakuta saa kuvata jossakin tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kuvatun aineiston saa myös julkaista?

Voi kai myös kysyä, miksi pitäisi julkaista? Jos saakin säväykset siitä, että kuvaa jotakuta luvatta, mikä pakottaa julkaisemaan otoksen? Ja jos haluaa jakaa kokemuksen, miksi se on jaettava koko muun verkottuneen maailman kanssa? Eikö vähempi riitä?

Olisiko lieksalaisopettajan pitänyt ottaa huomioon, että hänen esityksensä voidaan kuvata ja julkaista netissä? No ei. Se, että opettaja vetäisi karaoket koulun vappujuhlissa, ei tarkoita, että hänen olisi automaattisesti tarvinnut hyväksyä vokaalisen suorituksensa julkaisu netissä.

Vaikka koko Lieksa olisi ollut paikalla katsomassa esitystä, se olisi ollut eri asia kuin luvaton julkaisu netissä. Opettajalta ei ainakaan olisi jäänyt huomaamatta, että yleisöä on. Hän olisi ollut tietoinen yleisöstään, eikä tilannetta olisi voinut irrottaa kontekstistaan. Toisin sanoen opettajasta ei olisi tehty hullua hänen huomaamattaan.

Helppoa ja hauskaa

Onko opettaja tiukkapipo? Sitä jokainen voi kokeilla omakohtaisella ajatuskokeella, asettumalla opettajan asemaan ja miettimällä, miten itse suhtautuisi vastaavassa tilanteessa. Ehkä joku toinen ei loukkaantuisi juuri tämänlaisesta pilasta, mutta todennäköisesti jonkinlaisesta ivasta kyllä.

Ehkä julkaisemisen into on nykyisin suoraan suhteessa sen helppouteen. Julkaistaan, kun kerran julkaista voi. Kaikkialla toitotetaan, että nyt ollaan julkisuushakuisempia ja -myönteisempiä kuin ennen.

Ehkä kaikki eivät ymmärrä sitä, että jotkut eivät julkisuutta kaipaa – tai sitten muiden yksityisyydestä ei vain välitetä.

Lehtijutuissa on sanottu, että karaokevideo ehdittiin
ladata 650 kertaa, ennen kuin se poistettiin YouTubesta. Kai videon on voinut kopioida verkosta sillä aikaa, kun se siellä ehti olla. Sitten sen onkin nähnyt varmaan jo aika paljon useampi.

Ehkä kaikki niistä, jotka eivät ole ehtineet elää maailmassa ennen nettiä, eivät voi ymmärtää asian vakavuutta niille, joille netti on jotakin uutta ja ihmeellistä. Ehkä nettisukupolvelle 650 on pieni luku, kun omien ihq-lempparisivustojen kävijämäärät lasketaan miljoonissa.

Merkittävää tässä tapauksessa ei niinkään ole se, että pätkä ladattiin ”vain” 650 kertaa, vaan se, että videopätkä oli opettajaa loukanneine teksteineen ainakin periaatteessa miljoonien nähtävissä.

Ehkä poika tosiaan ei vain ajatellut ihan tarpeeksi pitkälle. Ehkä kyse oli vain harmittomasta pilasta. Toisaalta 15-vuotias saa ajaa mopokortin ja kulkea yksin hissillä. Kai sen ikäiseltä voi odottaa jo joidenkin asioiden ymmärtämistä.

Miksiköhän poika muuten julkaisi videonsa englanninkielisellä otsikolla ja tekstillä ”Here's a lunatic singing at the karaoke of the mental hospital. Very nice sound, don't you agree?” Siksi varmaan, että suomi on pieni kieli. Useampi maailmassa englantia puhuu.

Jotakin on sentään taidettu ymmärtää.

Onko salattavaa?

Yhden oikeus julkaista huvin vuoksi ei ole tärkeämpi kuin toisen oikeus yksityisyyteen.

On yksi asia kuvata jotakuta ilman lupaa, mutta aivan eri asia julkaista kuva tai videopätkä netissä. Se on toinen juttu varsinkin sitten, kun sen tekee ilman toisen lupaa tai tietämystä ja toista loukkaavasti.

Jokainen voi miettiä tykönään, haluaisiko itse tulla kuvatuksi ja julkaistuksi tietämättään tai haluamattaan.

Taltioikoon se, joka taltioida saa ja haluaa. Jättäköön kuvaaja kuitenkin tallenteensa julkaisematta, jos kuvauksen kohde ei halua itseään julkisuuteen tai jos kuvattavan kanta julkaisemiseen ei ole tiedossa.

– Sen kun kuvaavat minua, jos haluavat. Ei ole mitään hävettävää tai salattavaa, sanoo joku.

Entä jos joku kuvaa videopätkän sinusta vaikkapa kaivamassa nenää, ja sen yhteydessä mainitaan nimesi ja sanotaan, että olet hullu? Antaisitko julkaista sen? Oletko varma, ettei videosi ole jo nettilevityksessä?

Antti Kirves toimitus@digitoday.fi

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Kirjoita kommentti

Kommentit (18)

0

0

Kumpi on tärkeämpää: julkaisemisen vapaus vai yksityisyyden suoja? Entä ajaako ilmaisun vapaus yksityisyyden edelle? Opettajan karaokevideon luvaton julkaisu herättää kysymyksiä oikeuksista ja vastuista.

Digitoday

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 8:40

0

0

Tärkeä ennakkopäätös tulossa. Oppilaat palautetaan ruotuun, ja opettajien kunnioitus palautetaan.

Salakka

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 8:40

0

0

Tämmöisen älämölön nostanut opettaja on itseasiassa nyt enemmän huomion keskellä kuin olisi ollut, jos olisi pysynyt asiasta hiljaa. Sitä paitsi kutsuisin kyllä ko. opettajaa tiukkapivoksi, kerran kun nostaa syytteen 15-vuotiaalle.

Ei pitäisi yleistää, mutta tämä vaikuttaa aivan liian paljon jenkkimeiningiltä. Sääntöjen, oikeuksien ja vapauksien verkko on jo niin solmussa, että olisi parempi viskoa koko systeemi roskikseen ja käyttäytyä järjellä. Tämä tosin on mahdotonta, kun jotkut ovat omaksuneet järjen tilalle tämän verkon.

Deus

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 8:50

0

0

Aivan! Järkeä käyttäen ks. poika ansaitsisi kunnon raipat niin ettei pystyisi istumaan viikkoon. Sen jälkeen luulisi pysyvän taas toisten ihmisten kunnioitus mielessä.

Nykyään systeemi on vain valitettavasti mennyt sellaiseksi, että järkeä käyttämällä ei pärjää vaan on taisteltava systeemin sisällä - jos ei halua Don Quijoteksi ryhtyä.

Järki

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:02

0

0

Ja kaksipiippuinen juttu. Mielestäni kuvaaminen ja levittäminenkin on sallittua ainakin yleisötapahtumissa kuten festarit. Joku aina haluaa tapahtuman taltioida ja joku viestittää muulle maailmalle tapahtuneesta. Tästä jokaisen pitäisi jo olla tietoinen ja tähän ollaan tietyssä mielessä valitettavasti menossa.
Mitä tähän tulee, opettajan mainitseminen hulluksi ei ollut hyvä idea, mutta muutoin opettajan olisi oltava tietoinen kuvaamisesta. Tai ainakin olettaa jonkun kuvaavan.

Hyvä artikkeli

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:04

0

0

Herää kysymyksiä:

- Eikö opettajan esiintyminen ollut julkinen tilaisuus?

- Oliko tapahtuma suljettu tilaisuus ja oliko siitä mainittu jossain?

- Oliko videointi erikseen kielletty ?

- Kummalla oli suurempi julkisuusvaikutus, se että olisi pidetty opettajan/rehtorin taholta puhuttelu oppilaalle ja hän olisi poistanut videon. Vai se että asia vedettiin oikeuteen ja sitäkautta koko suomi tietää asiasta?

Ananas

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:11

0

0

Deus: Eikös tällä syytteellä juuri selvitetä tätä vapauksien ja oikeuksien solmua? Ei tuota muksua vankilaan pistetä, mutta hänestä saadaan oiva esimerkki muille potentiaalisille yksityisyyshäiriköille. Nuorenahan voi tehdä paljon virheitä jotka jättävät jäljet kauas tulevaisuuteen. Tässä yksi tällainen virhe konkretisoitui. Hyvä esimerkki.

Dille

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:15

0

0

Ananas: Eiköhän suurin haitta tapahtunut julkaisussa. Tee siitäkin yksi kysymys. On hyvä että tässä tapauksen uhri teki asialle jotain, eikä vain tyytynyt uhrin osaan. Pahantekijöille pitää näyttää että normit ja säännöt toimivat.

Dille

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:17

0

0

Tuossa jutussa ei muuten vielä huomioitu sitä, että kyseessä myös taide-esitys eli sellaista ei saa kuvata ilman esittäjän lupaa tai esittää ilman lupaa. Eli kyseessä on myös ns. tekijänoikeusrikkomuskin.

Nykyisin kouluihinkin kuuluisi ihan oikeasti myös opetusta tekijänoikeudesta, ihmisen yksityisyyden suojasta jne. Olisi hyvä oppia ihan oikeasti mitä kaikkea saa tehdä ja mitä ei.

Mä vaan

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:32

0

0

Hyvä nyrkkisääntö on, että mitään ei saa missään julkaista ilman asianomaisen lupaa. Lisäksi asianomaiselle pitää antaa mahdollisuus hyväksyä julkaistava aineisto etukäteen.

Pena

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 27.7.2007 9:42

Sivut: 1 2 Edellinen Seuraava

Uutiset

Miljoonien viinakokoelma myyntiin vaimon vuoksi

• Tukholman teinit tilaavat vodkaa tekstiviestillä
• Ministerin ilmoitus hämmensi Finnairin väen
• Obama perääntyi ehkäisykiistassa
• USA:n tiedustelupalvelu kumoaa huhut Kim Jong-unin salamurhasta