Lue uutinen mobiilisivustolla

Nopein auto ei voita ilman kunnon kuskia

Sten-Erik Molander

13.5.2009 16:18 Usein ajatellaan, että hyvä strategia vie yrityksen läpi harmaan kiven ja korkeimmalle palkintopallille.

On totta, että hyvä strategia on kuin kartta, jota seuraamalla maali löytyy ja sivupolut vältetään. Mutta kartasta ei ole hyötyä, jos kaasua painetaan liian vähän tai liikaa. Kartta ei vie perille, jos sitä ei osaa lukea. Eivätkä ajotaidot auta, jos välineet pettävät.

Usein ajatellaan, että mitä parempi strategia, sitä paremmin ihmiset sitä tukevat. Haasteena on usein kuitenkin se, ettei henkilöstölle ole kirkastunut, miksi yrityksen valitsema polku on niin loistava. Minne se vie ja mitä siitä seuraa? Millaisia kuoppia tai näköaloja on odotettavissa?

Strategian täytyy olla haastava, mutta realistinen. Jos romurallikuntoiselle kaaralle asetetaan tavoitteeksi MM-sarjan voittaminen, kuski ja kartturi taatusti turhautuvat. Kunnianhimo on vaarallista, jos realismi puuttuu.  

Ylimitoitetut tavoitteet aiheuttavat alisuorittamista. Miksi yrittää, kun tavoitteita ei kuitenkaan voi saavuttaa? Olen kuullut tehtaan pakkaamosta, jossa henkilöstöä ”motivoitiin” urakkapalkkauksen avulla. Urakkamäärät oli asetettu niin korkealle, ettei rajaa saavutettu koskaan. Arvatkaapa jaksoivatko työntekijät pistää parastaan?

Strategian toteuttamiseen tarvitaan aina koko henkilöstö. Strategia voi onnistua vain, jos henkilöstö otetaan mukaan sen käytäntöön viemiseen. On selvää, että strategiaa kehittämässä ollut johtaja puhkuu intoa. Tavallisen työntekijän on kuitenkin vaikea innostua mukana, jos suunnitelmien vaikutukset häneen, hänen työhönsä ja asiakkaisiinsa jäävät hämäriksi.  

Liian usein asioista kerrotaan johtajien ammattislangilla, jolla saisi bullshit-bingossa äkkiä täyden rivin. Asiat on pystyttävä kääntämään toiminnan kielelle, ilman jargonia. Jos henkilöstölle ei viestitä reittisuunnitelmaa, on kuin suunnistustaidottomalle annettaisiin kartta ja toivottaisiin parasta.

Paradoksaalisesti yritykset ovat usein valmiita investoimaan suuriakin summia strategian laatimiseen, mutta jättävät toteuttamisen vaatiman viestinnän, motivoinnin ja seurannan tekemättä. Ikään kuin strategia toteuttaisi itse itsensä! Tai henkilöstö oma-aloitteisesti tulkitsisi johdon strategiapapereista, miten heidän täytyy muuttaa toimintaansa.

Etenkin meitä suomalaisia riivaa insinöörimäinen usko siihen, että kun panostetaan hienoon suunnitelmaan tai uuteen teknologiaan, voitto on varma. Yksikään auto ei pärjää ilman kunnon kuskia. Kannattaisi siis panostaa myös kuskiin ja hänen ajotapojensa muuttamiseen.

Yritysrallissa ei riitä, että on kovat tavoitteet, huippuunsa viritetty auto ja parhaat renkaat. Koko tiimin täytyy ymmärtää mitä ja miksi ollaan tekemässä ja sitoutua tavoitteisiin. Tiimin tsemppaamiseen ei tarvita pätevintä insinööriä vaan henkilöitä, jotka luonnostaan saavat muut innostumaan.

Strategiassa määritelty maaliviiva tuntuu usein etäiseltä ja matkan varrella saattaa unohtua se, mikä tavoite olikaan. Parhaat tulokset saavutetaan, kun lopullisen tavoitteen varrelle asetetaan välitavoitteita. Kisa jaetaan etappeihin, joissa tarkastellaan miten on mennyt ja mitä täytyy parantaa. Jos väliaika näyttää hyvältä, tiimi saa kenties palkintona mukavan varikkotauon.

Hyvän tiimin ja supertiimin ero ei ole siinä, kumpi ylittää maaliviivan ensimmäisenä. Supertiimin erottaa siitä, miten suhtaudutaan takapakkeihin, keskeytyksiin tai surkeisiin häviöihin. Monet tiimit lyövät hanskat tiskiin yhden häviön vuoksi tai puskevat tavoitteeseen hampaat irvessä, vaikka kisa on jo keskeytetty. Supertiimi on joustava, sillä sen strategia voi muuttua matkan varrella, virheistä otetaan opiksi ja maailman muuttuessa muututaan itsekin.

Kirjoittaja on Celerant Consulting Finlandin operatiivinen johtaja.

Sten-Erik Molander toimitus@digitoday.fi

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Kirjoita kommentti

Kommentit (3)

0

0

Kirjoittaja puhuu asiaa. Pitäisi kiinnittää huomiota koko paketin läpiviemiseen realistisin tavoittein, eikä yrittää tolkuttomia.

Ajankohtainen esimerkki: eräs suomalainen pesulayritys nosti viime vuonna työntekijäkohtaiset päivätavoitteet pariin tonniin (eli vähän yli 2000 kiloa käsiteltyä pyykkiä päivässä per työntekijä). Kuitenkin samaan aikaan nykyisillä prosesseilla tuotanto pyörii siinä 100-200 kg per päivä per työntekijä. Tämä on asettanut "mielenkiintoisia" työtilanteita, kun johto laskeskelee tuotantotavoitteitaan ja resurssejaan täysin absurdeilla luvuilla.

Tähän samaan palettiin kun lisätään toistuvasti rikkoutuvat koneet ja työsuojelumääräysten rikkomiset (valitettavasti en liioittele), niin ei ihme, että tuotanto on "hieman" jäljessä johdon tavoitteista.

En tiedä, onko henkilökohtaisia tavoitteita jo hinattu lähemmäs realistista (tai edes teoreettisesti mahdollista) tasoa vai onko niistä vain nolona vaiettu tyystin. Tilanne jatkuu kuitenkin: koko ajan pitäisi saavuttaa enemmän valmista entistä pienemmällä porukalla (prosessien ja työvälineiden pysyessä silti samana).

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 14.5.2009 8:51

2

1

Edelliseen vielä "hauska" anekdootti samasta työpaikasta. Firmassa oli tapana pitää keskustelutilaisuuksia johdon ja työntekijöiden väilllä. Palavereissa työntekijöiden tyytymättömyys ja työnteon epäkohdat tulivat esille - jos joku vain uskalsi avata suunsa.

Yritysjohto kuitekin taisi kyllästyä kuulemaan valituksia uudestaan ja uudestaan (ja ihmekö se, kun selkeitä puutteita ja ongelmia ei korjattu), sillä keskustelutilaisuus muutettiin yksipuoliseksi johdon tiedotustilaisuudeksi. "Tämä tilaisuus on vain johdon tiedonantoja varten" oli selkeästi sanottu työntekijöiden kysymys- ja keskusteluyrityksiin.

Niin että tällä tavalla yritysjohto pitää itsensä kiinni oman tuotantonsa tapahtumissa ja todellisuudessa...

kuma

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 14.5.2009 14:54

0

0

Aamen,

Asia on JUURI NOIN kun kirjoittaja toteaa.

Kyynisesti voisi myös ajatella että tuo "ylätason" strategioiden luonti on sitä "kivaa" työtä kun taas selittäminen alaisille sitä "tylsää". Lisäksi siinä on pahuksenmoinen homma. Selittäessä voi myös paljastua että valittu strategia ei ollutkaan niin erinomainen joten parempi ettei riskeerata bonareita. Uusi strategia kuitenkin tehdään usein ennenkuin vanha on saatu lattiatasolle.

Lattialla mutta ei aivoton

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 16.7.2009 12:28

Sivut: 1 Edellinen Seuraava

Kirjoita vastaus

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Krp: Hyvinkään ampujan uhrit näyttävät valikoituneen sattumanvaraisesti

• Hyrian rehtori: Uhrit olivat luokkansa priimuksia
• Yksi Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneista yhä kriittisessä tilassa
• Paatero: Poliisi toimi oikein ampumispaikalla
• Räikkönen: En saanut renkaita toimimaan