onhan noissa ppuhelimissa muutama ihan kiva ominaisuus jos sattuu olemaan ikääntynyt näkö- ja kuuloaisti on jo heikentynyt. mutta tuo punainen paniikkinappula jäi vähän mietiyttämään. vaikka en ole vielä ainakaan 30 vuoteen tuollaista puhelinta hommaamassa, niin olisi kiva tietää että kuinka helpolla tuo paniikkinappula painuu taskussa pohjaan.

Ja että jos on näppäinlukko päällä niin onko tuo punainen paniikkinappulakin lukossa, koska jos näin on niin eihän siitä sitten paljon ole hyötyä. Samalla vaivalla sitten laittaa etupuolelta jonkin nappulan soittamaan 112 jos sitä painaa pohjassa(jos nyt tuossa puhelimessa tällaista ominaisuutta on).

mutta onhan se hyvä että joku kännykän valmistaja jaksaa muistaa vanhat käyttäjätkin, eikä vain kehitä uusia puhelimia entistä vaikeammilla ominaisuuksilla.

Ikäihmiset on asiakassegmentti, jonka Nokia on päättänyt kokonaan sivuuttaa. Ei löydy ylimielisen Nokian strategiaosastolta hemmoa, joka olisi sattunut vilkaisemaan länsimaiden väestörakennetta ja käyttämään 5 sekuntia sen pohtimiseen, että olisikohan eläkeläisten joukossa mahdollisesti maksukykyisiä asiakkaita.
Skippaaminen johtuu ilmeisesti Nokian työntekijöiden nuoresta iästä.

Jepjep. Nokiahan on saavuttanut 40% markkinaosuuden tekemällä typeryyksiä, ja välittämättä asiakkaistaan.

Olisikohan mitenkään mahdollista, että melko suuri osa tuosta "ikääntyneiden" ryhmästä suhtautuisi koko ajatukseen "senioripuhelimesta" negatiivisesti. "Minähän en mitään mummopuhelinta osta, ostakoon vanhukset."

Tuliko kenellekään teistä mieleen, että jos te olette kymmenen vuotta vinkuneet, että miksei tällaisia tehdä kun kysyntä olisi valtava, että ehkä niitä ei tehdä siksi että KYSYNTÄÄ EI OIKEASTI OLE.

Ikänäkö alkaa vaivata jo 40 v korvilla. Jos näytöstä ei näe lukea saapunutta tekstiviestiä ilman lukulaseja, niin on kyllä ohitettu ikääntyminen suunnittelussa aika lailla.

Ja vinkkinä, että ei tarvi olla vektorigrafiikkaa, että asiakas voisi suurentaa portaattomasti mitä tahansa näytöllä olevaa. Lähtökohtana on, että 1 kuvapikseli vastaa yhtä kuvaruutupistettä. Alettaessa zoomata kuvapikseleiden ja kuvaruutupikseleiden koko eroaa toisistaan. Tuloksena kuvaruutupikseleitä, jotka: 1)täysin kuvapikseleiden kattama, 2)täysin kuvapikseleiden ulkopuolella tai 3)osittain kuvapikseleiden kattamia. Osittain kuvan alle jäävien kuvaruutupikselien intensiteetti riippuu peittoasteesta. Kullekin päävärille lasketaan peitto erikseen. Saadaan portaaton zoomaus ilman vektorigrafiikkaa. Mikä tahansa kännykän näytössä oleva saadaan zoomattua haluttuun kokoon. Alkuperäinen kuva sellaisenaan muistissa ja zoomausasteen ja zoomauskohdan perusteella nopea laskea, että mitä näytetään kännykän näytöllä. Ei tarvi odottaa sitä ihmettä , että Netissa käikki kuvat olisivat vektorigrafiikkaa.

Tästä on olemassa patentti. Sitä ei vain ole hyödynnetty. Kuinkahan paljon niitä onkaan kynttilöitä vakan alla? Tiedän sattumoisin, että on niitä muitakin ideoita hyödyntämättä.

Pappapuhelin sopisi myös yritysjohtajille (siis niille todellisille johtajille): yksi punainen nappula, jolla saa yhteyden 7x24h palveluun (jota aikaisemmin kutsuttiin sihteeriksi, mutta nykyään se lienee Falck tai G4S, joka järjestää vaikka nakkisämpylän ja maidon keskellä yötä)?