Britit pyrkivät vaimentamaan helikopterin ääntä menetelmällä, joka epäonnistui: se päinvastoin johti ääntä. Menetelmä kääntyi hyvin ohueksi kaiuttimeksi.

"NXT esitteli prototyyppilaitettaan CES-messuilla Las Vegasissa.Taitettava, litteä kaiutin on oli taskukirjan kokoinen"

joo-o, kyllä huomasi taas tästä kenen kirjoittama juttu on. Mikä siinä suomen kielessä on niin vaikeata? Eikö jo ala-asteella opeteta että lauseet erotetaan pisteellä ja välilyönnillä, kummajaisuutta "on oli" taas ei voi käsittää mitenkään.

Tämä ei ole mikään uusi keksintö. Toimittaja voisi lukea vaikkapa avoimessa yliopistossa muutaman fysiikan kurssin.

Jos ymmärsin artikkelin oikein niin yksi näytön edessä oleva kaiutin voidaan jakaa kuuteen erilliseen alueeseen, jotka kukin toistavat oman puhujansa ääntä. Saadaan siis spatiaalista eroa äänilähteiden välille jolloin puhujan tunnistaminen ja puheen seuraaminen on paljon helpompaa kun kyseisen puhujan "alueelle" voidaan läpätä esimerkiksi puhujan kuva. Tämä olisi olennainen parannus nykyisiin puhelinneuvottelujärjestelmiin.

Homman hankaluus on siinä, että toimiakseen täydellisesti kaikkien kuuden puhujan audiosignaalit pitäisi siirtää kokonaisuudessaan kaikille neuvotteluun osallistujille, pelkkä puhesignaalien summa ja tieto aktiivisista puhujista ei riitä. Jokin nykyaikainen variable-rate puhekoodekki voisi ehkä pakata tavaran sen verran pieneen tilaan että voisi onnistuakin etenkin, jos koodekki ja koko järjestelmä suunniteltaisiin ottamaan huomioon tyypillisimmän käyttötilanteen: yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Useamman ihmisen puhuessa yhtäaikaa voitaisiin bittinopeutta per puhuja laskea jotta tavara mahtuu saman putken sisään.

Toisaalta tarvitavat bittinopeudet ovat puheliikenteessä niin pieniä että esim. tietokoneella laajakaistan yli tapahtuvissa puhelinneuvotteluissa ylläkuvatun kaltaiseen optimointiin ei kyllä ole tarvetta. Kaikkien puhesignaalit koodattuna kaikille ja sillä selvä, helppoa&hauskaa.

Spatiaalinen erottelu puhujien välille saataisiin toki aikaan myös esim. stereokuulokeiden avulla ihan matemaattisesti joten siinä mielessä tämä ei aivan uusi juttu ole.

Taitaapa olla niin, että mistään hifismiin liittyvästä ei kannata julkaista juttua, jollei kirjoittaja ole vähintään alan professori.

Heti kun tavallisen pulliaisen mielestä vähänkään mielenkiintoista ilmaantuu, säntäävät paikalle hifijeesustelijat, joiden mielestä jokin toinen on paljon parempi ja / tai että keksintö on kaiken lisäksi vanha.

Minun mielestäni tuo oli ihan mielenkiintoinen ja hauska tarina. Johtunee siitä, että en lue tai seuraa päätoimisesti fysiikkaa, signaalinmuodostusta, hifismiä tai mitään muutakaan hirvittävän teknisesti syvällistä.