Ohjelmointi on siitä hauska ammatti, että vaikka siitä koulutukset kävisikin, niin pelkästään koulut käymällä taidot on hyvin lähellä nollaa. Tarkoitan tällä sitä, että töiden tekemiseen voi mennä helposti 100 kertaa kauemmin, bugeja voi olla 100 kertaa enemmän ja koodi 100 kertaa monimutkaisempaa kuin sellaisen tekemänä joka on oikeasti kiinnostunut ohjelmoinnista ja harrastaa sitä vapaa-ajallaankin.

Työnantajatkin ovat tämän huomanneet ja suorittavat kyllä aika paljon karsintaa.

Jos alalla haluaa töitä niin suosittelen vahvasti liittymään avoimen lähdekoodin projekteihin, vaikka vapaa-ajalla. Jos on todella hyvä ja ahkera tekijä niin voi onnistua tekemään vaikka hyvinkin suositun ja tunnetun ohjelman. Sen jälkeen ei työhaastattelussa tarvi sanoa kuin että on sen-ja-sen projektin pääkehittäjä ja minkälaista palkkaa vaatii että suostuu kyseiseen firmaan menemään töihin. Tuskin esim. Linuksella on paljoa tarvetta työhaastattelussa todistella että osaa koodata.

Kaikki eivät tietenkään saa ihan noin suosittua järjestelmää tehtyä, mutta silloin voi yrittää korvata laadun määrällä. Eli osallistua useisiin projekteihin. Samalla kun tuossa kerää työnäytteitä niin saa itse kokemusta ja voi kehittyä paremmaksi.

Kyse ei ole niinkään jaksamisesta, vaan haluamisesta. Ohjelmointi on lähinnä sitä, että hakataan tietyn syntaksin mukaan menemään, ymmärtäen jotain algoritmeista ja ohjelmistoarkkitehtuureista. Loppujen lopuksi se on koulutetun apinan hommaa.

Niin.. Töitähän kyllä olisi tarjolla vaikka kuinka. Kuten: Intiassa, Kiinassa, ja muissa eksoottisissa paikoissa. Harmi vaan, että Suomi ei ole yksi niistä paikoista, ellei tietysti ole valmis tekemään 1500e/kk palkalla 10h työpäiviä.

Ohjelmointi on yhtä paljon koulutetun apinan hommaa kuin sinfonian säveltäminen. Itse olen ohjelmoinut työkseni yli 15v, siirtynyt välillä "palkintopesteille" hyvällä menestykselläkin johtamaan projekteja, ja aina veri vetää takaisin sorvin ääreen. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että koen ohjelmointityön erittäin luovana ja monipuolisena työnä. Siinä tietenkin olet oikeassa, että haluamisesta myös ohjelmoinnissa on kyse, niin kuin joka duunissa.

Ohjelmointityön vaihtelevuus on erittäin rikasta. Mikään projekti ei ole samanlainen ja kokemuksen karttuminen avaa uusia ovia sekä laventaa näkemystä. Nykyisten ohjelmistojen kompleksisuus alkaa hylkiä vanhaa vesiputousmallia antaen jokaiselle projektin ohjelmoijalle enemmän vastuuta ja mahdollisuuksia luovana henkilönä toteuttaa osaamistaan. Korostan tässä sanaa vastuu, joka on sekä projektijohdolla että itse ohjelmoijalla.

Ohjelmistoprojektin lopputulos on niiden tuhansien luovan prosessin aikaisten päätöksien summa - miten konsepti saadaan lopputuotteeksi, ohjelmistoksi. Tähän prosessiin pitää osallistua enemmän kuin joukko koulutettuja apinoita. Näkemyksen ja luovuuden köyhyys ei useimmissa projekteissa tuota hyvää lopputulosta.

Uskon vahvasti kymmeniä onnistuneita ja epäonnistuneita projekteja eri yrityksissä ja ympäristöissä läpikäyneenä, että suurin 'kunnia' epäonnistuneista projekteista kuuluu yrityksen ja projektin johdolle, jossa istuu valitettavan usein kaltaisiasi ihmisiä ottaen yritykseen työvoimaa tällä asenteella ja miettien vain, miksei se apina saa sitä pikku ohjelmaansa jo valmiiksi.

"Työnantajatkin ovat tämän huomanneet ja suorittavat kyllä aika paljon karsintaa."

-Oman ohjelmointiurani aikana (mikä oli aika heppoinen tähdenlento IT-huuman parhaimpina vuosina) huomasin että vain parhailla, tuottavimmilla ja höyrypäisimmillä koodaajilla on varmat työpaikat.

Sellaisen normaaliälyisen ihmisen, joka haluaa töiden jälkeen lähteä golfkentälle tai olla vaikka perheensä kanssa ei kannata tuolle alalle lähteä, vaan kannattaa varmistaa pätevyytensä vapaa-aikanakin esimerkiksi näissä Open Source-projekteissa. Ja mikäs siinä mikäli koodaamisesta tykkää, mutta moni ei varmasti ihan niin paljon ole siihen niksahtanut.

Toki ohjelmoinititaito kaiken muun osaamisen mukana on aivan loistava taito, ei tarvitse osata koodata kuin graafinen nelilaskin niin on työyhteisönsä ATK-guru:)