Työnarkomania on sairaus siinä missä vaikkapa peliriippuvuus tai alkoholismikin, mutta:

Eiköhän ole helpompaa siirtyä sieltä vapaudesta kontrolloidumpaan ympäristöön (suorittava työ ym.), kuin toisinpäin...

Työnarkomania on sairaus siinä missä vaikkapa peliriippuvuus tai alkoholismikin, mutta:

Eiköhän ole helpompaa siirtyä sieltä vapaudesta kontrolloidumpaan ympäristöön (suorittava työ ym.), kuin toisinpäin...

Varsinkin kun tuohon vapauteen yleensä liittyy se, että tavoitteet jotka asetetaan on täysin mahdottomat. Sitten se on työntekijän omalla vastuulla sanoa jatkuvasti että nyt on toteutunut vain 10% tavoitteista. Kuka haluaa myöntää olevansa niin huono?

Järkeä tarvitaan siis tavoitteiden asettamiseenkin!

Pidän paljon enemmän käytännöstä missä on selkeät työajat, ja kaikki mikä on tekemättä on tekemättä. Eikä tarvitse sitten selitellä ettei ole ehtinyt tai kerinnyt. Kuten taas vapauden ja etätöiden kanssa käy helposti.

Tietty vapaus ja jousto on hyvä, mutta jos joustoa on vain työntekijän puolella ja vapautta työnantajan puolella uhkailla irtisanomisella jos et jousta aina vaan enemmän, ei kuvio pitkään toimi.
Minä lähdin ennen kuin katkesin ja työni jaettiin yhdelle tilalleni tulleelle ja kahdelle muulle. Tilalleni tullut oli siis selvästi viisaampi (ja kokeneempi) kuin minä, kun ei suostunut orjasopimukseen.

Hyvä lukija!

Olen ollut työelämässä n. 40 v., ja saanut siitä ajasta n. 10 vuotta tehdä melko vapaasti työtehtäviäni, myös ihan
vapaa-ajallakin, kännykäthän ovat olleet käytössä sitä vaten jo vuosikymmeniä. eikä pelkästään johtoportaassa,
vaan myös johtoportaan siht./assistententeilla, jotka hoitavat suuren osan pomoporukan käytännön töistä.

En millään muotoa ollut koskaan tuntenut itseäni työmarkomaaniksi, varmaankin johtuu aika paljon siitä, että
mieheni yksityisyrittäjnä on "aina töissä", joten minulle on ollut ihan luontevaa olla "aina tavoitettavissa", enkä todellakaan
saanut siitä mitään stressiä.

Tämä oli siis ennen sitä, kunnes osastoni myytiin erääseen multikansainväliseen yritykseen, jossa pelkkä patsastelu
aamulla työpaikalla tiettynä kellonaikana olikin se tärkein asia, siis näyttäytyminen, viis siitä, missä porukka nolvehti kaiken
päivää.

Aamun näyttäytyminen ennen klo 9. oli ihan kynnyskysymys, kellokorttiahan ei tietenkään ollut, joten ihan vapaasti sai tehdä
töitä ihan miten pitkään hyvänsä, eikä työmatkalla kotoa töihin - tai töistä kotiin - hoidettuja puheluja (huom. langaton kuuloke) noteerattu
mitenkään.

Silloin kyllä rupesi rassaamaan suoranainen vainoaminen ko. multikansainvälisen yrityksen ihan lapsellinen jenkkiholhousmalli
vanhalle konkarille, joka sentään oli valtiojohtoisessa yrityksessä pärjännyt mainiosti 24 v., ja suorittanut hommansa aina yli
tavoitteiden, opiskellut siinä sivussa ammattitaitoaan kehittäkseen, koska työpaikalla oli ajantarkkailujärjestelmä, joka rekisteröi myös
PLUS-tunnit, joita voi aina käyttää tarvittaessa.

Eipä todellakaan ollut minkäänlaista stressiä työajan venymisestä sinne-tai- tänne. Pääasia oli kummallekin osapuolelle täysin
kirkas se, että homma toimii, minkäänlaisia keinotekoisia häkkejä ei työntekijälle pidä tehdä, niinkauan kuin työt tulee tehtyä.

Kuvottaa ajatuskin joihinkin kaavoihin määrätyt työajat, ja että kun heittää henkselit naulaan duunin jälkeen, niin se on siinä.
Eipä monikaan aivoillaan töitä tekevä moiseen pystyy, kyllä ne työasiat vakavasti töihinsä suhtautuvan pääkopassa kelluvat
vuorokauden ympäri, eikä mitenkään negatiivisessa mielessä, vaan moni juttu kolahtaa usein ihan vapaa-ajalla, kun töissä
saattaa olla liiankin monta asiaa yhdellä kertaa tekeillä.

Kyllä se näin menee, teen töitä kotoa käsin ja raportoin sähköpostilla ja puhelimella Atlantin toiselle puolelle. Vapaus on mukavaa, mutta kyllä tulostavoitteet tulevat uniinkin.

Hyvä jhk!

Jees-jees, kyllähän se näinkin menee, mutta tulostavoitteiden pitäisi olla yhdessä neuvoteltuja, eikä jenkkityyliin saneltuja.

Tuppaa tosiaan olemaan jenkkien tapana vähintäänkin, että edellisvuoden hyvien saavutusten päälle tyrkätään vielä useita kymmeniä prosentteja lisää saavutettavaksi, että saisi edes palkkansa ansaittua, - tulosbonuksethan valuvat koko EMEA:n alueen laiskamatojen huonoihin tuloksiin.

Koska Pohjoismaat perinteisesti tuottavat mille hyvänsä multikansallisille yrityksille pelkkää voittoa, vaikka heidän mielessään koko Pohjoismaat ovat , kuin possun saparo isossa siassa, noin taaloissa mitattuna, tärvätään kyllä mielin määrin valuuttaa ties minne, muka halvemman työvoiman maihin, ja tulee "persnettoa" pilvin pimein, josta sitten ollaan hyvin hiljaa.

Palvelun tasosta ei ole eden puheentyngäksi, siellä sateelliittimaissa, minne mm. puhelipalveluja tungetaan.

Hlöstö ei osaa edes auttavasti mitään muuta kieltä, kuin omaa mongerrustaan, joten jos asiakkaat ohjattaisiin pelkästään niihin palvelunumeroihin, loppuisivat asiakkaat, koska kyllä myös ihan täällä korpisuomessakin on asiakkaita, jotka tarvitsevat järjellistä palvelua asiantuntemuksella.

Eikä myöskään mitkään atk-isokone-palvelimien valvonta - tai huolto-päivystys -toiminta ihan niin vaan toimi jostain Virosta käsin, jos ongelma on Suomessa.......

Niiettä järjen käyttökin on edelleenkin Suomessa sallittu, ja uskon, että aivopestyt jenkkipuunatut - ja duunatut- johtajat tajuavat nostaa sen Leijonan pöydälle.

Tanskalaiset ja ruåttalaiset kyllä pitää puoliansa, mutta kuis on meidän Leijonapaitojen? Puskissa hymistellään omia mantrojaan, suoraan "oppikirjojen" mukaan.

Ryhtiä, pomot itsellenne, kun alammaisiltanne vaaditte selkänahkasta karvatkin irti melko rankoila, jatkuvasti lisääntyvillä tavoitteillanne, jotta oma bonustilinne kvarttaleittain näyttää plussaa, ja vuoden lopussahan sitten on varsinainen rahanjako pomoille.

Jotkut työntekijät sitten saavat jotain murusia, mitä hilseen yli jää, ja joillekin ei sitten niin mitään, vaikka tavoitteet on tehty.

Jos pärstä ei miellytä, ja mielipeteitensä lausuu, ei ole mikään syy.

Yrittäjänä tiedän, että ne "yhdeksältä patsastelijat" ovat selkeästi niitä, jotka jäävät tavoitteista ja sysäävät syyt muille "koska heillä on niin paljon töitä...". Eli: vastuunottokykyä pitää löytyä muulla tavalla kuin seisomalla asennossa aamulla kun pomo saapuu paikalle. Tulokset ratkaisevat.
Samaan hengenvetoon totean, että yhtälö toimii parhaiten, jos työnantaja ei aseta mahdottomia tavoitteita. Jos työntekijä aika ajoin ylittää tavoitteen ja saa siitä bonuksen, on pitkän aikavälin tulokset melko messeviä sekä yritykselle, että työntekijälle.