Palkka ei oo mittää, edut ei oo mittää, optiot ei oo mittää - missä oikein mättää?

22.2.2001 06:20 Työmarkkinat ovat eläneet suurta muutosta 90-luvun ajan ja muutos tuntuu sen kuin jatkuvan. Itse jo yli 20 vuotta työmarkkinoilla toimineena ei voi kuin ihmetellä ihmisen kekseliäisyyttä ja uusien palkitsemistapojen kirjoa mitä vastaan tulee.

Jo 80-luvulla työpaikan vaihdon yhteydessä pidettiin ihan korrektina, että paikkaa vaihdettaessa ansiotaso kohentui noin 20 prosentilla.

90-luvun alkupuolella moni laman jalkoihin jäänyt oli iloinen jos oli töitä; uusiin tehtäviin ei haluttu, vanhoista pidettiin kynsin hampain kiinni ja suostuttiin jopa omien etujen heikennyksiin vain työpaikan säilyttämiseksi.

Missä ollaan tänä päivänä?

Suorahakukonsulttina tuntuu, ettei ihmisillä tänään ole oikein minkäänlaista häpyä. Pyydetään palkkoja, jotka eivät ole missään suhteeessa henkilön kompetenssiin, hänen mahdolliseen lisäarvoon uudelle työnantajalle tai aikaisempaan palkkakehitykseen.

Syitä kehitykseen löytyy varmasti monia, eräs merkittävimmistä on resurssipula. Noususuhdanteen aikana koulutetusta osaavasta ja tuloksia tekevästä henkilöstöstä käydään kilpailua verissäpäin. Kupataan kaverilta, ettei itse jäädä pulaan eikä olemassa oleva henkilöstö näänny taakan alle.

Yritysjohdon aika menee henkilöiden houkuttelemiseen ja aika ei riitä omasta joukosta huolehtimiseen. Nykyisin it-alalla pidetään ihan luonnollisena yli 10 prosentin vuosittaista henkilökunnan vaihtumista, hurjimmat huhut kertovat jopa yli 30 prosentin luvuista - muistuupa mieleen lapsuudestani Stockmannin kuuluisat pyöröovet.

Palkan päälle etupaketti

Kuukausipalkka ja erilaiset verotettavat ja vielä verotuksen ulkopuolella olevat etuisuudet ovat jo vanha juttu. 80-luvun noususuhteessa huippua edustivat leasing-vesisängyt työsuhde-etuina.

90-luvulle tultaessa esiin nousivat optiot. Yhtäkkiä kaikki kadehtivat optiomiljonäärejä unohtaen sen totuuden, että optio on vain mahdollisuus, jos osakkeen kurssikehitys on oikean suuntainen. Suomestakin löytyy useita ohjelmia, jotka eivät ole tehneet osallisistaan miljonäärejä. Se, joka varmasti on optio-ohjelmien kautta vaurastunut, on ollut verottaja kasvavien ansiotuloverotusten kautta.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa meille Suomeen on rantautunut "signing fee" ja sen eri variaatiot. On puhdasta allekirjoituspalkkiota, jossa uusi avainhenkilö nostaa ensimmäisen kuukauden palkassaan tukevan bonuksen.

Toinen hyvin kovaa vauhtia yleistyvä tapa on menetelmä, jossa kyseinen palkkio käytetään uuuden työnantajayrityksen osakkeiden hankintaan. Mitä seuraavaksi tulee, se jää nähtäväksi.

Kaiken tämän seurauksena olen törmännyt henkilöihin, jotka ovat hyvinkin potentiaaleja nykyistä vaativampiin tehtäviin, mutta eivät kykene siirtymään, koska ovat rakentaneet erilaisista elementeistä (eduista ja muista) itselleen kultaisen häkin. Sääli heitä!

Jäitä hattuun

Työssä viihtyvyyden pitää perustua muuhun kuin paksuun setelitukkoon ja nippuun erilaisia etuja ja yrityksen kortteja.

Jokaisen on syytä tehdä työpaikanvaihdon yhteydessä itseanalyysiä ja miettiä mistä asioista pitää ja mistä ei. On helppoa sortua houkutuksiin ja ajaa uransa piippuun ennenaikaisesti - ja päätyä kultaisen häkin häkkilinnuksi.

[

---

] Jukka Hänninen (jukka.hanninen@jfriisberg.com) toimii seniorikonsulttina ja
partnerina Oy J. Friisberg & Partners Ab:ssä. Yritys on kansainvälinen suorahaun
ja yritysauditointien palveluorganisaatio, joka on toiminut Suomessa yli 20 vuotta.
Hänninen kirjoittaa henkilöstöhallintaan ja urakehitykseen liittyviä kolumneja niin
yritysten kuin ammattilaistenkin kannalta. Kaikki lukijakysymykset ja kommentit
ovat hyvin tervetulleita ja niitä käsitellään palstalla mahdollisuuksien mukaan.

Jutun kirjoitti: Jukka Hänninen