Lue uutinen mobiilisivustolla

Miltä digi-tv -hype näyttää televisiotehtaalta käsin?

13.3.2001 12:29 Digitaalisen television käyttöönoton ympärillä pyörivä kovaääninen keskustelu hämmentää monia. Turun tv-tehtaan näkökulmasta kova meteli selittyy selkeällä tekijällä: puhe on rahasta, jota pitäisi saada myllyyn nopeasti. Digivastaanottimia Turun hihnalta alkaa tulla 2002.

Turun tv-tehtaalla on taas ollut reilut puoli vuotta arvoisensa nimi. Tehdas valmistaa perinteisiä kotimaisia merkkejä: Finlux, Salora ja Luxor. Tämän lisäksi merkittävän osan liikevaihdosta tuo tehtaan hotellitelevisiomerkki Guestlink.

Tehtaan toiminta on ollut yskähtelevää noin vuosi sitten Semitech-konsernin osana tehdyn konkurssin jälkeen. Honkongilainen yrityskulttuuri ei oikein nivoutunut yhteen suomalaisten toimintatapojen kanssa ja lopputulos oli surkea.

Konkurssipesän osti kesäkuussa 2000 norjalainen Otrum Electronics, joka on tehnyt turkulaisten kanssa yhteistyötä jo vuodesta 1991 hotellitelevisiojärjestelmien parissa.

Alan turbulensseja ymmärtävästä omistajasta huolimatta tilanne on vaikea. Toimitusjohtaja Kalervo Korvensyrjän mukaan ongelmia aiheuttavat muun muassa komponenttitoimittajat, jotka eivät suostu toimittamaan alan yleisestä käytännöstä poiketen komponentteja kuin käteismaksulla.

Kuvaputkista pula

Toinen paha ongelma on 16:9 -suhteisten kuvaputkien maailmanlaajuisesti katsoen alhainen tuotantokapasiteetti.

Tuotekehityspäällikkö Pekka Suomisen mukaan perussyy tähän on se, että kuvaputkien lasiosia valmistaville alihankkijoille on maksettu niin pitkään alihintaa, että ne eivät ole aikanaan pystyneet investoimaan uusiin koneisiin ja tuotantolinjoihin, joita tarvitaan lisääntyneen lasin tarpeen tyydyttämiseen "litteiden" 16:9 -kuvaputkien valmistuksessa.

Yksi syy tähän on TFT-näyttöteknologian aseman ylikorostaminen. Ensin plasmanäytöstä povattiin kuvaputken syrjäyttäjää, sen jälkeen seinälle taulun tavoin ripustettavan suuren TFT-paneelin piti korvata kuvaputki. Todellisuudessa suurten TFT-näyttöjen hinnat ovat vielä moninkertaisia kuvaputkeen verrattuna.

Digi-tv Turusta vuonna 2002

Kun kuluttajalaitteiden valmistamisen kannalta viimeinenkin välttämätön osa - käytettävä salaustekniikka - on viimeinkin valittu, herää kysymys, milloin suomalainen digi-vastaanotintuotanto alkaa.

-Tähän on valmistauduttu jo pidempään. Tuotannon lomautuksista huolimatta tuotekehitys on pyörinyt koko ajan. Alustavan aikataulun mukaan ensimmäinen integroitu vastaanotin eli kokonainen "digitelkkari" valmistuu vuonna 2002, eikä silloinkaan alkuvuodesta Suominen kertoo.

Suominen huomauttaa, että itse asiassa maanpäällinen digi-tv ei ole kovinkaan mullistava uutuus alueilla, joissa on kaapeli- tai maksu-tv -palvelut.

Monet niistä tempuista, joilla digi-tv:n teknistä ylivertaisuutta mainostetaan, voidaan aivan yhtä hyvin tehdä kaapelitelevisioverkossakin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole käytössä MHP-standardia, mutta sen sijaan toimiva internet-tv on. Pohjoismaisen standardin osalta internet-määrittely on vielä kesken digi-tv -ympäristöön.

Markkinointi harhaanjohtavaa

Sekä Korvensyrjä että Suominen kritisoivat tapaa, jolla digi-tv on myyty kansalle. Esimerkiksi mielikuvat siitä, että digitelkkari sisältäisi lähtökohtaisesti mahdollisuuden netin käyttöön, on yleinen harhakuva.

Digi-tv:n vuorovaikutteisuuskin saa kritiikkiä. Paljon puhuttu ominaisuus on pelkkä varjo ilman tietoa digi-tv:stä tai set-top-boxista operaattorille takaisin toimittavaa paluukanavaa.

Erilaisilla pudotusvalikoilla ja valinnaisilla tietolaatikoilla voidaan luoda illuusio vuorovaikutteisuudesta, mutta sen laatu on samaa kuin elektroniikkapelissä: toiminnan eri mahdollisuudet on määritelty ennalta.

He toteavat kuitenkin, että digi-tv:n kuvan ja äänen lisäksi siirrettävän oheistiedon siirtoon varattu tiedonsiirtokapasiteetti on aivan toisesta maailmasta verrattuna teksti-tv:n rajalliseen kapasiteettiin. Suuremmalla tietomäärällä on mahdollista luoda erilaisia palveluita, joissa elämyksellisyys painottuu.

USA:ssa kirves kiveen standarditasolla

Suomisella on mielenkiintoinen tarina kerrottavana tv-standardien maailmasta. Yhdysvalloissa on menty tekemään maanpäällisen digi-tv:n standardissa paha virhe. Amerikkalaiset ovat valinneet tarkoitukseen sopimattoman modulaation: maaseudulla järjestelmä kyllä toimii, mutta kaupunkiolosuhteissa heijastukset sotkevat vastaanoton kiusallisesti.

Valinnan taustalla on Euroopan ja Pohjois-Amerikan keskinäisen kisailun perinne ja tästä johtuva periaatteellinen "tarve" valita toisin kuin Euroopassa.

Siitä huolimatta, että tiedeyhteisö on ollut mukana muovaamassa standardia, vahinko on päässyt tapahtumaan. Osittain taustalla on laitevalmistajien keskittyminen hdtv:n kehittämiseen viihdeteollisuuden ehdoilla.

Digi-tv -laitetta ei kannata odottaa

Pohjoismaisista markkinoista Korvensyrjä toteaa, että syytä televisiohankinnan venyttämiseen ei kuluttajalla oikeastaan ole. 16:9 -monitori tarvitaan joka tapauksessa. Ainoa syy on se, jos missään tapauksessa ei halua nurkkiinsa ylimääräistä set-top-boxia.

Jos tälle linjalle lähtee, kannattaa miettiä ensin mitä tekee vanhalle videonauhurilleen, jossa ei ole digi-tv -viritintä. Laitteella on kuitenkin hyötykäyttöä, jos hyväksyy erillisen set-top-boxin, jonka voi tulevaisuudessa valita monesta eri vaihtoehdosta.

Suominen toteaa, että siirtymistä 16:9 -kuvakokoon vauhdittaa sekin, että kanavamäärän kasvaessa yhä harvempi televisiokanava on halukas maksamaan uusien 4:3-lähetteiden osalta lisähintaa. Näistä maksettavat rojaltit ja oheiskustannukset ovat usein jopa suuremmat kuin 16:9 -elokuvaformaatissa, kun esimerkiksi elokuvista joudutaan tekemään erikseen tv-versio.

Siirtymäajat pidemmät kuin kuvitellaan

Korvensyrjä valaa öljyä digi-tv -operaattorien nostattaman hypen laineille.

-Siirtymäajat ovat aina pidemmät kuin kuvitellaan. Ajatellaanpa vaikka taannoista siirtymistä nicam-ääneen televisiolähetteissä. Vaiheisiin mahtui jopa siirtyminen standardista toiseen.

Toinen esimerkki löytyy siirtymisestä nmt-matkapuhelimista gsm-puhelimiin. Uuden menetelmän piti olla teknisesti niin ylivertainen, että siirtyminen tapahtuu parissa-kolmessa vuodessa. Todellisuudessa kymmenen vuotta oli lähempänä totuutta.

Suominen nyökyttelee hyväksyvästi ja jatkaa:

-Standardihan on erittäin hyvä ja kyllä tästä vielä hyvä tulee. Tämä ylimääräinen kiire vain ihmetyttää. Tällä hetkellä julkisuudessa näkyy lähinnä digi-tv -lupien haltijoiden ääni, jonka takana väistämättä on kohtalaisen suuret taloudelliset intressit. Minun viestini on, että ei tässä mikään hätä ole, Suominen huomauttaa.

Kaikilla halu konvergenssiin - meidän ehdoilla

Suomista huvittaa alan keskustelu ja hän kuvaa tilannetta pienellä tarinalla:

-Suomalaisia ja irlantilaisia yhdistää muukin kuin itsetietoisuus, eksoottinen lutuinen sympaattisuus ja viinaan menevyys. Kummankin maan tapana on valita parasta.

-Olemme molemmat valinneet MHP:n, jota ei ole käytössä vielä muualla Euroopassa. De facto -standardin muodostuminen on ainoa mahdollisuus keskipitkällä aikavälillä, jotta vastaanottimia voidaan valmistaa ja tarjota edullisesti.

Suomisen mukaan perusongelma on siinä, että raha pitää saada digi-tv -sirkukseen etupainotteisesti. Kaikilla on "halu konvergenssiin, mutta meidän ehdoilla".

Mitä ennakointi maksaa kuluttajalle?

Kuinka paljon kalliimpia Pohjoimaiden markkinoiden kuluttajalaitteet sitten tulevat olemaan? Suominen kertoo, että laite, jossa on MHP, modeemi paluukanavalle ja maksu-tv -valmius, tulee ensimmäisen polven laitteissa olemaan noin 2 000-2 500 markkaa perinteistä kalliimpi kuluttajahinnaltaan.

Digi-tv:n valmistuskustannukset eroavat perinteisestä viihde-elektroniikasta siinä, että ensimmäisen polven laitteiden korkeampi hinta ei johdu pelkästään siitä, että tarkoitukseen varta vasten suunniteltujen integroitujen piirien puutteessa käytetään erilliskomponentteja.

Digi-tv -standardin mukaisten laitteiden ohjelmisto- ja kovolisenssit maksavat myös. Noin 300-400 markkaa vastaanottimen kuluttajahinnasta menee niiden maksuun.

Korvensyrjä muistuttaa, että lopullisen myyntihinnan muodostumiseen markkinat vaikuttavat voimakkaasti. On myös mahdollista, että digi-tv -operaattorit tekevät englannin mallin mukaisia tarjouksia, joissa laitteen hankintahintaa subventoidaan voimakkaasti pitkäaikaista liittymäsitoumusta vastaan.

Laitteet eivät missään tapauksessa tule olemaan halpoja - edut kuitenkin kumoavat haitat pitkällä aikajänteellä.

Elias Aarnio toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Miljoonien viinakokoelma myyntiin vaimon vuoksi

• Obama perääntyi ehkäisykiistassa
• Kreikan pääministeri varoitti maksukyvyttömyyden johtavan kaaokseen
• Väyrysen matkakuluista ilmiriita keskustassa
• Jättikotilot piinaavat taas Floridaa