Lue uutinen mobiilisivustolla

Teletapit tekevät otakun?

25.5.2001 07:56 Skopofilia on luonnollinen asia. Lastenpsykiatrin mielestä tuota halua ei kuitenkaan pitäisi tyydyttää liian nuorena television edessä. Onko siis teletappi otakun alku?

Japanissa on parin viime vuosikymmenen aikana puhuttu medialapsista ja -nuorista. Heitä kutsutaan otakuiksi. He elävät jotakuinkin niin, että hengitys ja muut elintoiminnot hoituvat tässä todellisuudessa, kun taas itse elämä on toisaalla - viestimissä ja viihde-elektroniikassa. Inhimilliset tunteet koetaan enimmäkseen median välityksellä ja ihmissuhteetkin hoituvat verkossa aina virtuaaliseksiä myöten.

Otakut rakastavat jotain, mitä Jean Baudrillard kuvasi puoli vuosikymmentä sitten Lopun illuusiossa "?kauneimmaksi teknologiseksi leikkikaluksemme"?. He rakastavat kuvaa - virran tuomaa tai omassa mielessä koettua. Mutta onko otakulla mahdollisuutta oikeasti onnelliseen elämään?

Nouseeko aurinko idästä?

Seuraako Suomessakin suurten ikäluokkien väistymistä otaku-sukupolvi, jolla ei ole satujen synnyttämää mielikuvitusta vaan teletappien heihei-heiluttelusta alkunsa saanut ehtymätön kuvavirran jano?

Skopofilia, halu katsoa, on ihmiselle luonnollinen asia. Mutta mitä lapsen pitäisi katsoa? Lastenpsykiatrian professori Tuula Tammisen mukaan alle 3-vuotiaat eivät saisi katsoa ainakaan televisiota. Vähän vanhemmillekin pitäisi suoda vain yksi tv-tunti päivässä. Suosituksen taustalla on näkemys, jonka mukaan lapset ovat puolustuskyvyttömiä television vaikuttavan kuvavirran edessä.

Mediakeskustelun avauksena tällaiset hyvinkin kriittiset näkemykset ovat tervetulleita, mutta pätevätkö ne myös yleisinä totuuksina? Keskenään suloista risteilyelämää viettävien tutkimustulosten joukostahan löytyy yhtä hyvin näkemyksiä, joiden mukaan opettajaksi ei riitä pelkkä televisio vaan lasten käyttäytymiseen vaikuttavat painokkaasti ne reaktiot ja mallit, joita lähiympäristö tarjoaa.

Median vastuukysymyksissä päädytään usein pitkäpiimäiseen juupas-eipäs –otteluun. Mielipidekentällä palloileminen onkin sikäli onnetonta puuhaa, ettei tuomaria ole saatavilla. Yksiselitteisen auktoriteetin virka on luonnollisista syistä vielä täyttämättä.

Olisiko siis aivan lapsellista väittelyn sijaan kysyä esimerkiksi sitä, mistä on lähtöisin tilaus, joka taannoin toi television viikonloppuihin alle 3-vuotiaille suunnatut teletapit? Jos kysymys on siitä, etteivät vanhemmat ehdi, jaksa tai halua esimerkiksi lukea lapselle satuja tai seikkailla tämän kanssa luontopolulla, ongelmatilanteen pääsyyllinen tuskin on televisio tai mikään muukaan viestintäväline. Ja pakkoko lasta on jättää yksin televisionkaan ääreen?

Salatut itkut?

Tietääkseni yksikään tutkimustulos ei osoita, että televisio, kännykkä ja internet olisivat ihmisen hyvinvoinnille välttämättömiä. Toisaalta taas mediakulttuuri on myös lasten nykytodellisuutta, ja ellei lapsi jäsenny tähän todellisuuteen, viimeistään kouluikään mennessä hänen on parempi kasvaa hyvin vahvaksi.

Maailmassa on niitä, jotka pyrkivät kaikin voimin erottautumaan joukosta, mutta ehkä vielä enemmän on niitä, joille jokin erilaisuus on taakka. Kiusaamisen syyksi riittää lasten maailmassa niinkin typerä asia kuin se, ettei joku alaluokkalainen saa muiden tavoin katsoa Salattuja elämiä. Ellei salakatselukaan onnistu, voi tuloksena olla pian salattu itku.

En missään tapauksessa väitä, että Salatut elämät olisi lastenohjelma. Mietin vain, paljonko lastensuojeluväen medialausunnot oikeasti valaisevat lasten maailmaa. Lasten maailmahan ei muutu onnelaksi, vaikka maailman kaikissa televisioissa olisi lapsilukko. Osaa se maailma itsekin lyödä vasten kasvoja niin kuin joskus jopa oma isä tai äiti!

"?Livet är bättre på bio"?

Livet är bättre på bio, kirjoitti ruotsalaisjulkkis Jonas Gardell joskus vuosia sitten kuvatessaan elämää tv:stä tuttuna henkilönä. Monien mielestä hän oli kuulemma komeampi televisiossa kuin todellisuudessa.

Radiopakinassaan Gardell pyysi kerran kuulijoita sulkemaan silmänsä. Seuraavaksi heidän tuli mielikuvituksessaan liittää mieheen koko joukko upeita ominaisuuksia. Loppukaan ei jättänyt kylmäksi:

- Onko edessänne nyt selvä kuva minusta? Näettekö, kuinka hyvännäköinen olen? Siinä tapauksessa pitäkää silmänne yhä suljettuina. Älkää milloinkaan enää avatko silmiänne.

Otakujen maailmaa hallitsevat mielikuvat. Niin kaunis onko maa?

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Poliisi: Ampuja kertoo katuvansa tekojaan

• Urhea kulkukoira seurasi pyöräilijöitä Kiinasta vuorten yli Tiibetiin
• Ampuja keskeytti opinnot ja varusmiespalveluksen
• Väyrynen voitti keskustan jäsenvaalin
• Marcus Grönholm voitti heti Yhdysvalloissa