Lue uutinen mobiilisivustolla

Käykö kaverisi essolla?

15.6.2001 07:53 Dopingista puhutaan suotta vain urheilusivuilla. Suorittamisen kemiallinen tuki on tehnyt pesänsä myös työelämään. Medialle maistuvat muotihuumeet ovat kuitenkin vain osatotuus. Monen maailmassa pyörivät pillerit ovat kaukana ilonpidosta.

Kun tutkijalta kysytään (Digitoday 12.6.), millaisia kytköksiä huumeilla on it-alaan, tulevat Mikko Salasuon mieleen teknofriikit ja klubikulttuuri. Itsekin osaan tämä kolminaisuuden jotenkin yhdistää. Vierastan kuitenkin bilehileiden ylenpalttista kimallusta, joka usein huumejutuissa varastaa huomion isommilta kysymyksiltä.

Monikin taho osaa kertoa, mitä eri huumausaineet tekevät ihmisen mielelle ja miten ne tunkeutuvat vaaratekijöinä jopa työpaikoille. Myös huumehoito on mediassakin kuuma kysymys. Jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan.

Unohtuiko laillinen käyttö?

Suurin osa suomalaisista ei virkisty popsien essoja, ei ota vauhtia eikä etsi hepoa tai piriä. Edes suurin osa suomalaisista huumausaineiden käyttäjistä ei niin tee. Heidän tankkiinsa sujahtaa bentsodiatsepiinijohdoksia ja muita rauhoittavia valmisteita laillisesti, lääkärin määräyksellä. Kelan lääketilastot kertovat kymmenien miljoonien markkojen korvaussummien vain kasvaneen viime vuosina. Vauhti näkyy siis niissäkin numeroissa.

Tosiasiassa vain pieni joukko kemiallista suoritustukea ostavista ja työaikanaankin käyttävistä ihmisistä tuntee tarvetta bailata ankarasti. Moni etsii apua huumausaineiksi luokiteltavista lääkkeistä arkisen kasken raivaamiseen, kun kiihtyvä tahti ja digitaalisen tekniikan tehostama ärsykevirta nostavat kierroslukumittarin neulan kroonisesti hälytysvyöhykkeelle.

Nämä ihmiset kertovat voinnistaan lähinnä lääkäreille, koska tabuista ei ole tapana puhua ainakaan vaatimusten ja odotusten täyttämässä työelämässä. Urarappusilta putoaminen pelottaa.

Vähemmän julkisuutta saanut ylikierrosilmiö levittäytyy arjessa useille eri aloille, aivan kuten rauhoitteiden käyttökin. Ilmiön sukulaisuus tietotekniikan kehityksen ja digitaalikultturin nousun kanssa ei ole kaukaa haettu - tai ei ainakaan kauempaa kuin otsikoiden teknobilettäjät ja uuden talouden nuoret urakiitäjät, jotka hukuttavat mielikuvituksensa bitti- ja valuuttavirtoihin niin, etteivät he vapaa-aikanakaan muuta osaa kuin pitäytyä turruttavassa vauhdissa.

Endorfiinia ja tositarinoita

Yksi tyypillinen ylirasitusoire, Insomnia, on itselleni tuttu lähinnä Faithlessin hittinä vuosilta, jolloin useinkin hikoilin tanssilattialla. Klubiympäristössä nautin, kuten asiaan kuuluu, myös hyvää oloa tuottavasta endorfiinista. Tämä ihmisen sisäeritykseen kuuluva morfiinin kaltainen ainehan on tuttu liikkujille, tulipa hiki sitten tanssilattialla tai lenkkipolulla.

Edelleenkin endorfiinista nauttiminen kuuluu huveihini. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että juuri tanssilattialla sitä esiin houkutellessa on kohteliaiden sanakäänteiden hallinta toisinaan avuksi. Oman kokemukseni nojalla näin ei kuitenkaan ole siksi, että huumeiden kauppaajat himokkaasti vaanisivat viatonta uhria lattian laidalla vaan satunnaisten kyselijöiden vuoksi.

Kaljakulttuuriin kuuluva räyhähenki on kunnon tanssiklubeista kaukana. Siksi myös satunnaiset onks tietoa -keskustelunavaukset ovat olleet hyvin kohteliaita. Uskallus kysyä kuulemma herää, kun joku tanssi itsensä hikeen eikä näytä juovan muuta kuin vettä. Kun sitten tietoakaan ei ole ollut, enkä toisaalta ole tunnustautunut edes streittariksi, on keskustelukumppani saattanut kummeksuen jäädä juttelemaan enemmältikin.

Sisällön kysyjä

Kerran avausta seurasi keskustelu, jota puhuttelevampaa johdatusta huumetyön haasteisiin saa hakea. Tunnin kestänyt kertomus ja sen nuori päähenkilö olivat niin täynnä tuskaa ja umpikujatunnelmia taannoisesta vieroitushoidostakin huolimatta, että tarina ravisteli kuulijaansa vielä kotimatkallakin.

Kertoja – jos yhä elää – ja monet hänen kaltaisistaan tuskin kaipaavat tietoa huumekuolemista, työpaikkojen testeistä, hoidon alimitoitetuista resursseista tai eri aineiden kemiallisista reaktioista. Ehkä hänkin taas miettii jossain, millä täyttäisi sen tyhjyyden, joka kuulemma sai hänet yhä uudelleen käymään itsensä kanssa armotonta ottaako vai eikö ottaa –kamppailua, vaikka seuraukset olivat jo koettelemusten myötä hänen tiedossaan.

Kumma kyllä, media-, tieto- ja ties-missä-yhteiskunnassa tuntuu olevan aina vain pahempi, suorastaan mobiilisti huutava pula sisällöstä, joka on tietoakin syvempää.

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kommentoi

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on nolla ynnä kaksikymmentäkaksi?
Syötä vastaus numeroina

Viesti
Vähimmäispituus 30 merkkiä

Nimimerkki
Käytä ainoastaan kirjaimia ja numeroita, välilyönnit eivät ole sallittuja.

Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.

Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.