Taloussanomat
Lue uutinen mobiilisivustolla
Lukulampun alla:

Madon lukuja uusmedian maailmasta

6.11.2001 15:00 Aikainen Mato päätti napata linnun. Rock-miehen ihmeelliset seikkailut uusmediamaailmassa päättyivät kuitenkin Wapit Oy:n kesäiseen konkurssiin. Fiiliksensä kansien väliin kirjaillut Mato Valtonen ei tunne tarvetta tuomiolauselmien jakoon vaan toteaa tyynesti: "Noh, sano naakka ku nokka katkes."

- Jos tällainen aika vielä tulee, niin minä haluan ehdottomasti mukaan. Siksi hyvää kyytiä se oli. Mitäs sitä katkeroitumaan, jos turpiin tulikin tällä kertaa. Muutenhan sitä olisi kuin bändin jätkä, joka muistelisi ainoastaan vuoden -82 kiertuetta ja hehkuttaisi, kuinka kovia silloin oltiin, introittaa Mato Valtonen ihmeellisiä seikkailujaan uusmediamaailmassa. Tammen kustantama Noh, sano naakka ku nokka katkes -kirja julkaistiin tiistaina helsinkiläisellä Tavastia-klubilla.

Mato Valtosen kirja on hämäävän helppolukuinen kertomus kurvikkaasta it-maailmasta, häikäilemättömästä idearuletista ja konkurssista high tech -hyörinän keskellä. Kansien väli henkii myös kirjoittamisen helppoutta. Katarsistako kaikki - vai ihailtavaa optimismia? Ainakin Mato uskoo tulevaisuuteen, joka tuo eteemme uusmediahuumaa vastaavan hullunmyllyn ennen kuin arvaammekaan:

- Pikku ahneus meissä kaikissa on loppujen lopuksi se markkinoita ohjaileva voima, Valtonen kirjoittaa ja ilmoittaa uusmediaseikkailunsa opettaneen jotain uutta myös ortodoksikirkonmiehistä - kiitos isä Ambrosiuksen, jonka siunaamalla moottoripyörällä Antti Piippo tarinassa kurvailee.

Valtosen Wapit?

Mato itse luikertelee läpi Wapitin tarinan niin jutustelevasti, että kohu yhtiön ympärillä alkaa maistua kerrassaan ylimitoitetulta. Se lienee tarkoituskin, kun tarkemmin miettii, millaisia kertomukset uusmedian romahduksista lopulta ovat. Eivätkö ne olekin ennen muuta tarinoita tarinoista, joiden siivet eivät kantaneet?

Wapitista media sattui löytämään poikkeuksellisen monta mehevää kuvakulmaa, joiden turvin tarinat elivät sielläkin, missä väki tuskin tiesi edes tekstiviestien olemassaolosta. Ja onhan se kieltämättä outoa, että joku uskottava yhtiö etsii työntekijöitä ilmoituksella Aku Ankassa!

Vielä kuollessaankin yritys nousi otsikoihin mieluummin "Mato Valtosen Wapitina" kuin yhtiönä, joka myi "helppokäyttöistä ja modulaarista tuoteratkaisua räätälöitävien ja voittoa tuottavien matkapuhelinratkaisujen luomiseksi".

Henkilöityminen on toki helppoa ymmärtää, uusmedian kieli vaikeaa. Mutta entäpä Valtosen oma teksti, joka selvästi kumpuaa kirjoittajan sisimmästä ja muistiinpanojen kätköistä? Kuinka objektiviinen kuva ajasta ja ennen muuta Wapitista on? Kysymystä ei voi välttää, mutta onneksi se on ohitettavissa: kansikin lupaa kirjan kertovan vain Valtosen seikkailuista, ei langettavan viimeisiä tuomioita.

Yhtä perhettä

Noh, sano naakka kun nokka katkes on kertomus siitä, miten rock-mies ideoi pää höyryten, tapaa isoja kihoja, käy ylikierroksilla ja turvautuu pilleripurkkiin, voittaa ja häviää, näkee viimein firman Battery-jääkaapin tyhjentyvän ja katselee lopulta konkurssipesää. Kirja lupaa kertoa ihmeellisen tarinan ja sen myös tekee!

Epäilemättä "wapitit" ovat myös tarinan heille suoman sankaruuden ansainneet. Harva perhe - ollessaan kuitenkin vain joukko duunareita - tarjoaa talolle lisäaikaa palkanmaksuun tai taputtaa käsiään konkurssista kertovalle johtajalle kiittäen toimivaa johtoa sen kaikista ponnistuksista. Mutta oliko perhe muutenkin epätyypillinen?

Lukija antaa kertoa itselleen, miten Wapit-perhe vain kasvaa, kunnes joidenkin on taloudellisesta pakosta lähdettävä etsimään epävarmassa tilanteessa itselleen uutta työtä. Oliko uusmedian kuumina vuosina oikeasti olemassa it-yritys, jossa ovi kävi vain yhteen suuntaan?

Lukija ei voi välttää mielikuvaa, jonka tekstiksi kelpaa ainoastaan hokema "kerran wapiti, aina wapiti". Uskomattoman upeaa tietysti on, mikäli kukaan työntekijöistä ei matkan varrella kiristellyt purukalustoaan niin pahoin, että olisi päättänyt jatkaa matkaansa tai muuten vain päättänyt vaihtaa onnenongintavesiä!

Kriitikittömään kehuun Mato Valtonen ei silti tekstiään saata. Jo pelkkä väliotsikko "1253 unread mail" kertoo pusertavista paineista, jotka taatusti ovat näkyneet myös ajankäytössä ja kyvyssä perehtyä kaikkiin tuuliin, jotka talossa puhalsivat. Johto taatusti toimi, mutta saiko siihen myös kosketuksen? Ja oliko etenkin alkuaikoina yhtiössä ihannoitu demokratia sittenkään hyvä päätöksentekomalli, sitäkin kirjassa avoimesti pohditaan erään työntekijän viestin äärellä.

Vuotoa unohtamatta

Seikkailu ei tietenkään olisi täydellinen ilman pientä painia itsensä pirun kanssa. Roolin saa toisaalta media, toisaalta joku nimettömäksi jäänyt wapitilainen, joka vuodatti pahaa mieltään julkisuuteen.

Erääksi wapitintappajaksi Valtonen nimittääkin Jippiin verkkouutista, joka kertoi yhtiön rahavaikeuksista ja huhusi perättömästi Sonera Zedin olevan ostoaikeissa. Siitä seurasi yhtiössä Valtosen mukaan paitsi lynkkausmielialaa myös "pattitilanne jossa oli pakko niellä paska".

Nimeltä mainittua eritettä Mato viljelee kirjassaan muutenkin raikasteena aika ajoin. Tyylilajiltaan kirja ei siis ole mikä tahansa siloiteltu muistokirjoitus. Paljastuskirjaksikin opus on silti melko hajuton, ellei sitten joku tunnista tarinasta esimerkiksi "Herra Koppilaksi" kutsuttua Veikkauksen entistä johtajaa, joka aikansa Wapitin kanssa diiliä hiottuaan paljastuukin aivan vallattomaksi - "30-litraisen paskamahansa" kanssa.

Kuten olen antanut itseni kirjan epilogista lukea, Mato Valtosen Noh, sano naakka ku nokka katkes ei ole niinkään teos kuin kyhäelmä. Nekrologina se on kuitenkin sangen ansiokas: ei elämäntarinan ruusuista hehkuttelua vaan muistonkultaista lämpöä, jollaisen kera hiukan hurahtaneistakin edesmenneistä on tapana kirjoittaa.

Jutun kirjoitti: Mika Lahdensivu

Mika Lahdensivu

Kirjoita kommentti
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
> Lue koko keskusteluetiketti

Uusimmat uutiset

Digiyesterday

Viisi vuotta sitten

Opetushallitus: sähköinen tunnistus menestys yhteishaussa

28.05.2007 Sähköistä tunnistamista ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteishaussa pilotoitiin hyvin tuloksin tänä keväänä, Opetushallitus arvioi.


Kolme vuotta sitten

Enisa haluaa kestävämmän internetin

28.05.2009 Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto Enisa toivoo tietoverkoista nykyistä sietokykyisempiä esimerkiksi hyökkäyksiä vastaan ja arvioi kolmea uutta teknologiaa tilanteen parantamiseksi.

.