Lue uutinen mobiilisivustolla

Teknovaimon Piilaakso on tarinoista rikas

15.2.2002 13:20 Teknovaimoksi itseään kutsuva toimittaja ja kulttuuriantropologiasta väitellyt tohtori Minna Ruckenstein saa teknologia- ja rahamaailman ihmiset tarinoimaan avoimesti siitäkin, miten Piilaaksossa luodaan maailmoja sanoilla.

Kun Minna Ruckenstein (o.s. Lahti) ystävänpäivänä kertoi Helsingissä kirjastaan Start up, tarinoita Kalifornian piilaaksosta, pöytään oli katettu aihepiiriä myötäillen lattea. Nörttisymboliikkana väljähtymiseen saakka viljeltyjä energiajuomia ei näkynyt, ja valinnasta voi vain onnitella – jo puhtaan kirjallisistakin syistä.

Tammen tuoreessa kustanteessa kuullaan toki enimmäkseen niitä, joita laajasti ottaen luonnehditaan it-ammattilaisiksi, mutta pääosa on viisaasti varattu lukijalle. Teknovaimoksi itseään kutsuva kirjailija yllättää yleisönsä eikä tulkitse teknologiaunien ja –todellisuuden symboliikkaa lukijansa puolesta. Toisinaan sitä jopa odottaisi tai kaipaisi, mutta kulttuuriantropologiasta väitelleen tohtorin sijaan Ruckenstein on läsnä lähinnä journalistina, jolla on hallussaan tarkkanäköisen kuvailun taito.

Start upia lukiessaan ymmärtää helposti, mitä Hermann Hesse tarkoittaa, kun antaa erään roolihenkilönsä sanoa tarinoita jaloksi riistaksi. Tarinat ovat kerrassaan herkullinen portti juuri Piilaakson kaltaiseen yhdyskuntaan. Tarinoita on aina kerrottu nomadien heimotulilla, ja heimojen valtakuntanahan työlleen omistautuneiden ihmisten elämänpiiri ennen muuta esittäytyy:

- Piilaakso ei ole hiljaisten eikä ujojen paikka. Siellä menestyvät ne, jotka luovat uusia maailmoja sanoillaan. He osaavat visoida ja kannustaa toiset näkemään heidän visionsa. Se ei ole pelkkää positiivista ajattelua, vaan ihmisten liikuttamista ja keräämistä yhä uusiin ja jatkuvasti muuttuviin hankkeisiin, Ruckenstein kirjoittaa.

Moniääninen kertomusten kirjo

Ennen kuin tuomitsee Ruckensteinin start up –maailmasta kirjoittaman kirjan "?taas yhdeksi niistä joissa puhuvat vain kauniit ja rohkeat"?, on syytä lukea se läpi ja huomata tekstin pisaroivan myös vaihtoehtoisia kuvia. Niistä mainittakoon ajatus "?köyhyyden vastustamisesta gourmet-illallisia syöden"? tai loppumetrien kuvaus teknologiasydämen välittömästä tuntumasta, East Palo Altosta, köyhien todellisuudesta.

Start up, tarinoita Kalifornian Piilaaksosta -kirja osoittautuukin varsin jännitteiseksi verkoksi. Sähköisen ytimen ympärillä haastateltavat puhuvat joskus hyvin kriittisestikin.

Rakkaus työhön ei sen sijaan tunnu paljon rakoilevan. Mihin työllä tähdätään, on kuitenkin jo monipuolisempi kysymys. Rikastuminen ei ole kaikkien tavoite, vaikka Piilaaksoon usein liittyisikin mielikuva uudesta kultakuumeesta.

Tarinat opettavat, miten rahalla voi lunastaa itselleen oikeuden jopa röyhkeyteen, mutta onko siitä lopultakaan rikastuttamaan ihmistä, joka ennen rikastumistaan oli jotenkin sisällötön? Kaikkihan eivät ole boboja (bourgeois bohemians), jotka haluavat ansaitsemillaan rahoilla ostaa itsensä ulos arkiaskareista voidakseen keskittyä vapaa-aikanaan itsensä kehittämiseen. Joillekin raha on jopa ongelma, sillä he vain ovat rikastuneet osaamatta oikein päättää, mitä se heille omakohtaisesti merkitsisi.

Tarkoituksellisen kepeää tarinointia

Lopullisia totuuksia teknologiahuumasta ja huuman suvannoista Start up ei tarjoa, eikä siitä kannata etsiä jäsenneltyä tutkimusotettakaan. Haastateltavien kirjaa kautta linjan valaiseva avoimuus ja halu puhua on tämän "?kaleidoskoopin"? tärkein vahvuus.

Toisaalta on outoa lukea Ruckensteinin tekstiä kovakantisesta kirjasta, tyyli ja kohtaamisten pääsääntöinen hetkellisyys kun sopisivat vaikka aikakauslehden artikkelisarjaan. Mutta toisaalta: mikäpä ettei? Yksittäiset tarinathan tuosta laaksosta saattaisi hyvinkin pukea vaikka romaanin kaareen, mutta voiko itse ilmiötä lähestyä antoisammin kuin hetkellisten kohtaamisten kautta - ihan vain tarinoiden?

- Tyyliltään kirja on kepeä ja siihen on syy, kirjailija itse perustelee ja sanoo pyrkineensä siihen, että myös teknologia- ja rahamaailman ulkopuoliset saisivat kirjasta otteen. Näin Ruckensteinin kirja jatkaa luontevasti linjaa, jolle Kustannusosakeyhtiö Tammi lähti viime vuoden lopulla Mato "?WapIT"? Valtosen kertoessa seikkailuistaan uusmediamaailmassa.

Tuulipuvut kahisten sijoitusjonoihin rynnännyt kansa saa viimeinkin uusmedian ja teknologian maailmasta luettavaa, joka sulaa huomattavasti listalleottoesitteitä paremmin, mutta ehkä tarinoinnista voitaisiin seuraavaksi ottaa jo askel analyysiin päin, vaikkapa juuri kulttuuriantropologin vinkkelistä?

Mika Lahdensivu toimitus@digitoday.fi

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Saksalaisen teinitytön väitetään olleen kahdeksan vuotta orjana Bosniassa

• Poliisi: Ampuja kertoo katuvansa tekojaan
• Urhea kulkukoira seurasi pyöräilijöitä Kiinasta vuorten yli Tiibetiin
• Ampuja keskeytti opinnot ja varusmiespalveluksen
• Marcus Grönholm voitti heti Yhdysvalloissa