Lue uutinen mobiilisivustolla

Testi: Uuden aallon järjestelmäkamera on kilpailukykyinen

Panasonic Lumix DMC-G1
Kuva: Matias Mäki

6.4.2009 10:37 Panasonic ja Olympus esittelivät viime vuonna uuden järjestelmäkameroiden standardin, Micro Fourthirdsin. Panasonic julkaisi alkuvuodesta ensimmäisen standardin mukaisen järkkärin, joka osoittaa, että totuttuja rajoja pokkareiden ja järkkäreiden rajamaastoa voi tiivistää.

Panasonicin Lumix DMC-G1 on ensimmäinen julkaistu Micro Fourthirds -standardin mukainen kamera. Se eroaa Panasonicin ja Olympuksen yhdessä kehittämästä Fourthirds -standardista lähinnä piirtoetäisyydeltään.

Micro Fourthirdsissä piirtoetäisyys objektiivilta kuvannuskennolle on 25 millimetriä lyhyempi kuin isoveljellään. Tämä muutos tarjoaa valmistajille mahdollisuuden valmistaa entistä pienempiä ja kevyempiä objektiiveja. Muutos vaikuttaa erityisesti laajakuvaobjektiivien valmistuksen helpottumiseen.

Yhtiöt ovat saaneet lyhennettyä piirtoetäisyyttä poistamalla (peili)järjestelmäkameroille ominaisen peilin ja optisen etsimen. Samalla myös osittain totutusta järjestelmäkameroiden nopeudesta vastaava tarkennusjärjestelmä on unohdettu.

Tässä vaiheessa monien pitkään valokuvanneiden niskakarvat nousevat pystyyn. Panasonicin uutuushan alkaa kuulostaa pokkarilta. Tietyiltä teknisiltä ratkaisuiltaan sen voisi sanoa olevan pokkari, mutta Panasonic on tehnyt urakalla töitä karistaakseen pokkarileiman uudelta kameraltaan.

Ennakkoluulot voi
heittää romukoppaan

Optisen etsimen ja perinteisen tarkennusjärjestelmän puuttuminen vaikuttavat ensikuulemalta huolestuttavilta asioilta, mutta testauksessa huolet hälvenivät.

Panasonic hyödyntää uuden tyyppistä elektronista pyyhkäisyetsintä, joka on tarkempi kuin perinteiset pokkareissa ja bridge-malleissa käytetyt nestekidenäyttöetsimet. Lisäksi Panasonicin etsin näyttää sataprosenttisen kuvan ja kuva on kirkkaampi ja suurempi kuin useimmissa muissa edullisissa järjestelmäkameroissa. Etsintä päivitetään 60 kertaa sekunnissa ja sen tarkkuus on 800x600 pikseliä.

G1:n etsin hoitaa käsintarkennuksen myös erinomaisesti. Käytetystä objektiivista riippuen kamera kytkee automaattisen kymmenkertaisen tarkennuszoomin päälle kun objektiivin tarkennusrengasta ryhtyy kiertämään. Tämä helpottaa tarkentamista huomattavasti.

Jotkin kameran ja Panasonicin Fourthirds-adapterin kanssa testatut objektiivit, kuten Sigman 30mm F1.4 eivät tosin kertoneet tarkennusrenkaan käytöstä rungolle. Onneksi tarkennuszoomin saa myös parin napin painalluksella käyttöön vaikka vanhoilla, käsitarkenteisilla Olympuksen OM-putkilla. Tämän kyseisen toiminnon olisi toivonut yhden napin taakse, sillä jatkuvassa käytössä parin napin takaa toiminnon hakeminen tuntuu hitaalta. Ilman tarkennuszoomiakin käsintarkennus oli useimpia Fourthirds-runkoja tarkempaa ja helpompaa.

Muita elektronisen etsimen hyviä puolia on, että kaikki valikot voi käydä etsimen kautta läpi ja myös kuvien esikatselu näkyy kuvan oton jälkeen etsimessä, joten lopputuloksen tarkistamista varten silmää ei etsimestä tarvitse irroittaa.

Etsin myös helpottaa lopullisen kuvan muodostumisen hahmottamista, sillä siitä näkee suuntaa antavasti valotuksen ja kuvan histogrammin. Valitettavasti histogrammi ei kuitenkaan näytä jokaista värikanavaa erikseen, joka heikentää sen hyödyllisyyttä.

Etsimen hyödyllisyys tosin heikkenee valon vähetessä. Etsinkuva alkaa kohista ja hidastua. Kuva ei kuitenkaan missään vaiheessa muutu mustavalkoiseksi, kuten eräissä kennon läpi kuvaukseen tarkoitetuissa ratkaisuissa.

Etsimen vieressä on etäisyyssensori, joka havaitsee koska etsin täytyy kytkeä päälle ja koska kuvataan nestekidenäytön kautta. Käyttöä helpottaa se, että etsin ja näyttö toimivat ja näytävät tiedot samalla tavalla. Kameran kääntyvä näyttö on aivan käyttökelpoinen etenkin hankalissa kuvakulmissa.

Tarkennus riippuu putkesta

Kamera käyttää digipokkareissa pitkään hyödynnettyä kontrastipohjaista tarkennusmenetelmää, joka hyödyntää jo muutenkin elektronisen etsimen ja näytön vuoksi käytössä olevaa kuvannuskennoa. Tarkennusmenetelmä tarjoaa joitain etuja, kuten kasvojentunnistuksen.

Panasonicin oman kittiputken kanssa tarkennus on nopeaa ja äänetöntä. Adapterilla käytettävien Fourthirds-putkien kanssa tarkennus onkin oma juttunsa. Esimerkiksi Olympuksen putkista ainoastaan muutama (mm. 14-42mm F3.5-5.6 ja 40-150mm f4.5-5.6) tukee kontrastipohjaista tarkennusta ja nämä putket tuntuvat kovaäänisiltä ja hitailta tarkentamaan, eivätkä tue jatkuvaa tarkennusta. Yhtiöt ovat kuitenkin ilmoittaneet työskentelevänsä Fourthirds-objektiivien toiminnan parantamiseksi uuden standardin runkojen ja tarkennusjärjestelmän kanssa.

Valtaosa Fourthirds-objektiiveista ei tue ainakaan tällä hetkellä kontrastipohjaista automaattitarkennusta ollenkaan. Näitä ovat muun muassa Olympuksen 12-60 mm f2.8-f4 sekä 50-200mm f2.8-3.5.

"Mullapas on pokkarissa isompi
kenno kuin sulla"

Kameran 12,1 megapikselin kuvannuskenno on samankokoinen kuin isoissa Fourthirds-rungoissa, joten kuvanlaatu kilpailee aivan samalla tasolla Olympuksen ja Panasonicin suurempien runkojen kanssa ja miksei myös muiden kuluttajatason järjestelmäkamerarunkojen kanssa, ja on valovuoden edellä pokkareita ja bridge-malleja. Kamera tarjoaa useampia kuvasuhteita Fourthirds tavallisen 4:3 -kuvakoon lisäksi, mutta muissa tapauksissa kuvien pikselimäärä tippuu.

Kenno toimii kohtalaisesti vielä ISO 800 herkkyydellä ja Panasonicin ohjelmallinen kohinanvaimennus pyrkii säilyttämään kuvan yksityiskohdat erinomaisesti filmityyppisen rakeisuuden lisääntyessä. Runko tarjoaa myöskin niin kutsutut väliherkkyydet, joita kaikista rungoista ei löydy. Valitettavasti rungossa itsessään ei ole kuvanvakaajaa.

Uudenlaisen lähestymistavan vuoksi G1 on tämän hetken pienin, joskin peilitön, järjestelmäkamera ja sen f3.5-5.6 valovoiman 14-45 mm (kinokoossa kuvakulma vastaa 28-90 mm) kittiobjektiivi on varmastikin tämän hetken pienin normaalipolttovälin kuvanvakaajallinen putki. Kittiobjektiivi on pienestä koostaan huolimatta aivan vertailukelpoinen muihin kittiobjektiiveihin.

Kameran käyttöliittymä ja käyttömukavuus ovat kelvolliset ja niihin tottuu suhteellisen nopeasti. Kameran "klikattava" säätörulla on kätevä: painamalla rullaa kerran, rullan toimintatila vaihtuu esimerkiksi aukon valinnasta valotusaikaan ja uudella painalluksella takaisin aukon valintaan.

Toisin kuin monissa muissa kuluttajatason järjestelmäkameroissa, Panasonic on toteuttanut G1:een myös tarkennuksen apuvalon, joka on huomattavasti miellyttävämpi kuin salaman nopea välkyttäminen tarkennusapuna.

Kameraan käyvät sekä Olympuksen että Panasonicin ulkoiset salamat, mutta valitettavasti kamera ei tarjoa tukea Olympuksen esittelemälle salamojen kauko-ohjausjärjestelmälle.

Pienuus on
hyvästä ja pahasta

Pieni koko on eduksi matkakäytössä ja sopivan Micro Fourthirds -pannukakkuobjektiivin kanssa se jo melkein mahtuisi takin taskuun. Kamera on jossain määrin neliskanttinen, mutta siitä huolimatta kohtuullisen mukava käteen.

Kameran 429 gramman keveys kittiputken ja akun kanssa ei ole aivan kokonaan hyvä asia, sillä käsivaralta pitkähköillä valotusajoilla kuvatessa kuva tuntuu tärähtävän kuvanvakaajasta huolimatta helpommin kuin kilon painavammalla runko-objektiivi -kokoonpanolla. Objektiivin pieni koko myös heikentää kameran tukemista vasemmalla kädellä.

Pienen koon haittoja on myös sekin, että kameran akku ei ole kovin suuri ja jatkuva kennon läpi kuvaus syö akkuja perinteistä etsintä nopeammin, joten 200-300 kuvan jälkeen on syytä kaivaa esille vara-akku.

Kamera hyödyntää sd- ja sdhc -muistikortteja, jotka ovat nykyään erittäin edullisia ja monet kortit riittävät Panasonicin tallennusvauhtiin. Kamerassa on myös hdmi-liitäntämahdollisuus kuvien katselua telkkarista varten, mutta videokuvausmahdollisuutta kaipaavat joutuvat odottamaan erillistä GH1 -hd-videokuvausmallia. Se toimitetaan 14-140mm f4:n 10x -zoom-kittiobjektiivin kanssa.

Kaikkiaan Panasonicin DMC-G1:stä jäi hyvin positiivinen kuva, ja se on vahva vaihtoehto ensimmäistä järjestelmäkameraansa hankkiville sen pokkarimaisen helppouden vuoksi, mutta toisaalta riittää vakavammillekin kuvaajille kakkoskameraksi tai lomakameraksi ilman, että tarvitsee kärsiä pokkareiden rajoituksista.

Hintaseurannan mukaan G1 14-45 mm:n kittiobjektiivilla maksaa 619-699 euroa.

Matias Mäki
matias.maki@sanoma.fi

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Kirjoita kommentti

Kommentit (19)

0

0

Innovaatio? Ehkä. Mutta missä viipyvät oikeasti mielenkiintoiset digirungot? Digitaalinen X-Pan, kiitos. Digitaalinen Mamiya 6, kiitos. Listaa voisi jatkaa aika pitkälle.

Tällä hetkellä kuluttajalla ei ole digimarkkinoilla kuin kaksi vaihtoehtoa: Pokkari tai SLR-järkkäri. Filmikameroiden laaja kirjo on supistettu tyhjiin. Filmipuolella köyhäkin kuvaaja saattoi nauttia kamerasta kuin kamerasta käyttötarpeen mukaan. Nyt kennojen hinnat pitävät huolen siitä, että mediumiin ei ole harrastajalla digitaalisena enää mitään asiaa. Ja ne, jotka ihan tosissaan kuvaavat eivätkä vain omista kameraa, tietävät mikä ero on vaikkapa dedikoidulla panoraamaformaatilla ja monen kuvan yhdistämisellä kuvankäsittelyssä.

Kuvaaja

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 10:56

11

10

Jos sellaiset laitteet jää tähän hintaluokkaan, niin ei hankinnassa ole mitään järkeä, kun halvemman pään peilijärkkärin voi saada halvemmalla.

Nimimerkki

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 12:07

12

10

Etsimen hyödyllisyys tosin heikkenee valon vähetessä. Etsinkuva alkaa kohista ja hidastua.

Eli lelu. Varmaan mukavaa tihrustella hitaan ja kohinaisen "etsimen" läpi kuvaa.

Joo

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 12:21

11

14

Panasonicin etsin näyttää sata prosenttisen kuvan ja kuva on kirkkaampi ja suurempi kuin useimmissa muissa edullisissa järjestelmäkameroissa.

Tuskinpa tämä "sata prosenttinen" kuva on kirkkaampi tai suurempi kuin "useimmissa muissa" edullisissakaan järkkäreissä. Järjestelmissä kun tupataan käyttämään ihan oikeaa optista etsintä ei "jopa 60 kertaa sekunnissa" päivittyvää digietsintä.

seitsemän

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 12:40

11

30

IPhonella saa parempia kuvia kuin yhdelläkään järkkärillä.

Minäpuhelin

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 12:58

16

9

Puhumattakaan siitä että jutusta unohtui syy siihen miksi digitaalinen etsin ei ole hyvä asia. Kun kenno on koko ajan päällä se lämpenee. Kennon lämpeneminen taas johtaa siihen, että kuvassa oleva kohina kasvaa. Tästä syystä ammattikäyttöön tarkoitetuissa isoissa kennoissa harrastetaan jopa vesijäähdytystä, sillä muuten pidemmän kuvaussession loppupäässä kohina alkaisi jo olla näkyvää.

Kuvailija

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 12:59

9

12

Ohan keskikoon digikameroita, Pentax uusimpana, Maksavat vaan mansikoita.

Ossi B.

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 13:07

12

11

Ohan keskikoon digikameroita, Pentax uusimpana, Maksavat vaan mansikoita.

On, kuten sanoin, ne eivät ole harrastajien vaan ammattilaisten saatavilla. Toisin oli filmiaikana, kun erilaisia runkomalleja oli saatavilla enemmän kuin kotona sukkia kaapissa.

Kuvaaja

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 13:13

17

13

Panasonicin etsin näyttää sata prosenttisen kuvan ja kuva on kirkkaampi ja suurempi kuin useimmissa muissa edullisissa järjestelmäkameroissa. Tuskinpa tämä "sata prosenttinen" kuva on kirkkaampi tai suurempi kuin "useimmissa muissa" edullisissakaan järkkäreissä. Järjestelmissä kun tupataan käyttämään ihan oikeaa optista etsintä ei "jopa 60 kertaa sekunnissa" päivittyvää digietsintä.

Mutta tässä Panasonicissa ei tarvitakaan isoa, kallista ja painavaa prisma- tai (huonompaa) pentapeiliratkaisua ison kuvan saavuttamiseen, ainoastaan riittävän iso ja kirkas näyttöpaneeli etsimen paikalle. Todennäköisesti peilittömällä kameralla on siis selvästi edullisempaa toteuttaa iso ja kirkas etsinkuva kuin peilikameralla, joiden kuva kuitenkin 4/3- ja vielä APS-C-koon kennoillakin on parhaimmissakin malleissa varsin tunnelimainen ja pieni. Asiaa kannattaa välillä ajatella myös järjellä, eikä vain tunteellisesti änkyröidä jonkun tietyn tekniikan puolesta.

Syön hattuni, jos tuossa Panasonicissa oikeasti on pienempi ja himmeämpi etsinkuva kuin vaikkapa jossain (huonoista etsimistään legendaarisessa) Canonin xxxD-sarjalaisessa kamerassa. Sehän olisi ihan typerää, muuta kun ei tarvita kuin riittävän iso näyttöpaneeli sinne okulaarin taakse.

On varsin selvää, että peilimekanismi on ainakin tällaisissa "pienehköissä" kameroissa katoava luonnonvara, mutta ei tietenkään ihan vielä. Tekniikan kehittyessä kuitenkin, koska peilittömyydestä saavutetaan niin paljon etuja. Muistakaa, että tämä Panasonic on vasta ensimmäisen sukupolven ratkaisu.

zeke

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 13:15

17

11

Onkohan kukaan aikeissa yhdistää digiä ja polaroidia... tulostinkamera, joka paitsi tallentaa kuvat muistikortille, antaa mahdollisuuden tulostaa halutun kuvan valokuvaksi polaroid-sävyjen hengessä siinä ja sillä paikalla, vaikkapa kaverille mukaan annettavaksi. Aaaah, se olisi orgastinen kamera se. Ne sävyt, ne sävyt...

Ajaavuk

Lainaa Ilmoita asiaton viesti

# 6.4.2009 13:17

Sivut: 1 2 Edellinen Seuraava

Kirjoita vastaus

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias ja ystävällinen, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit. Varauduthan siihen, että linkkejä sisältävät viestit tarkistetaan yksitellen roskapostin suodattamiseksi. Arvostamme mielipidettäsi!
Lue koko keskusteluetiketti

Bottivarmistus: mitä on kaksi ynnä viisi?

Viesti Nimi

Uutiset

Seksuaalirikoksesta epäilty valmentaja löytyi kuolleena sellistä

• Putkirikko loi pienen järven Sörnäisten rantatielle – katso video
• Leijonat takoi ennätysnumerot T?ekistä
• Miljoonien viinakokoelma myyntiin vaimon vuoksi
• ACTA on kansainvälinen väärennössopimus