Tämä ei pidä paikkaansa. Lisenssi ei estä ohjelmiston käyttöä kaupallisissa suljetuissa järjestelmissä, vaan asettaa sille tiettyjä rajoituksia.

GPL lisenssi (General Public License) perustuu siihen ajatukseen, että ohjelmiston vastaanottaja - ostaja - tulee ohjelmiston omistajaksi sen sijaan, että saisi vain oikeuden käyttää sitä. SEn sijaan esimerkiksi Windows -käyttöjärjestelmä ei ole tietokoneen omistajan omaisuutta, vaan omistajalla on vain tietyin ehdoin oikeus käyttää sitä.

GPL lisenssin suojaamaa dataa saa käyttää kaupallisissa suljetuissa järjestelmissä. Jos kyseinen järjestelmä halutaan toimittaa jollekulle muulle, sen GPL:stä johdetut osat täytyy lisensoida samalla (tai yhteensopivalla) lisenssillä, toisin sanoen niiden (ja niiden lähdekoodin) omistajuus siirtyy vastaanottajalle - esimerkiksi ostajalle.

Eräs tapa käyttää GPL-lisenssoitua koodia laillisesti suljettujen järjestelmien yhteydessä onkin rakentaa järjestelmä, joka toimii GPL-ohjelmiston yhteydessä. Esimerkiksi GNU/Linux käyttöjärjestelmän ydin on lisensoitu GPL v2 lisenssillä, ja kyseisessä järjestelmässä saa käyttää myös suljetun koodin ohjelmistoja. Jos joku haluaa toimittaa tuotteen, jossa on sekä linux -ydin että suljettua koodia, vain GPL-lisenssoidut osat (kuten ydin) täytyy lisenssoida GPL lisenssillä. Jos ohjelmisto edellyttää muutoksia GPL-lisenssoituihin osiin, nämä muutokset on lisenssoitava GPL -lisenssillä.

Mikään kuitenkaan ei estä myymästä GPL -lisensoituakaan koodia kaupallisesti. Silloin todellakin myydään nimenomaan ohjelmisto, eikä vain sen käyttöoikeutta. Tällaisessa tapauksessa ohjelmistotuottajan arvonlisä perustuu tyypillisesti järjestelmän asiantuntemukseen, jonka pohjalta se voi ylläpitää, kehittää ja räätälöidä ohjelmistoa asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Asiantuntemuksen arvo korostuu erityisesti monimutkaisissa järjestelmissä. Tunnettu esimerkki tällaisesta liiketoimintamalli on omaa Linux-jakeluaan myyvä Red Hat.

GPL -lisenssin varaan rakennetulla liiketoimintamallilla on asiakkaan kannalta huomattavia etuja. Ensinnäkin ohjelmisto saadaan paremmin vastaamaan omia tarpeita. Asiakkaalla on kaksi vaihtoehtoa: räätälöidä tuote itse tai ulkoistaa räätälöinti, esimerkiksi tuotteen alkuperäiselle toimittajalle. Samasta syystä asiakas ei ole sidottu tuotteen alkuperäiseen toimittajaan, ja tilanteessa jossa alkuperäinen toimittaja lakkaa ylläpitämästä tai kehittämästä tuotetta asiakkaan haluamaan suuntaan, asiakas ei jää rannalle ruikuttamaan.

Toinen tapa käyttää GPL-lisenssoitua ohjelmistoa laillisesti suljetun koodin järjestelmässä, on sen käyttäminen vain talon sisällä. GPL-lisenssi vaatii, että ohjelmiston mukana toimitetaan sen lähdekoodi, mutta jos se toimitetaan vain itselle, lähdekoodi on tietysti saatavilla.

Kannattaa huomata, että tiettävästi esimerkiksi Google on tehnyt www-palvelimiinsa muutoksia, joita se ei ole lisenssoinut avoimen lähdekoodin lisenssillä, eikä sen tarvitse, koska se ei ole luovuttanut näitä ohjelmia muille. Tämä ei estä muita käyttämästä näiden ohjelmien kaupallisia palveluja.

Min-en oikein jymmärrä...

Kukas tuossa tapauksessa tuli siksi koodin "omistajaksi"? USAn joku instanssi voi siis tehdä omalla gpl instancellaan "mitä huvittaa"? Mutta mitä jollain random kaverilla on siihen sanomista?

Käsittääkseni sen gpl-violations.org:in kaverinkin pitää ostaa tuote ennenkuin alkaa käräjöimään et mis on sourcet...?

Ei periaatteessa mitään.
T.N. puhuu omistajuudesta käsitteellisesti eikä kirjaimellisesti tai lakiteknisesti, mikä on suoraan sanottuna typerää.

No selvisihän se miksi obama voitti, GNU!

Koska GPL ei ole vapaata. Se on lisenssi joka rajoittaa softaa niin, että se pysyy avoimena. Jos haluaa vapaata niin sitten pitää etsiä PD:tä.

Nykyään GPL on suosittu koska se vaan toimii monessa asiassa.